Metiiston kääreet ja levyt ovat edelleen yhtä tyylikkäitä kuin ennen. Mustan pahvikääreen päällä oleva kiiltävä “M” yhdessä suklaaseen kaiverretun logon kanssa ovat todella hienot. Suklaalevy löytyy pahvien sisältä kirkkaasta sellofaanipussista. Suklaassa on varsin jännittävä tuoksu. Se on pääasiassa pähkinäinen, mutta
Ihanaa, ihanaa, ihanaa… Tällä tarkoitan värikästä ja äärimmäisen tyylikästä pahvikäärettä, sitä että pakkauksessa on itse asiassa kaksi (2) erilliskäärittyä suklaalevyä ja että suklaa on tehty Porcelana-pavusta. Olen kuullut sanottavan “miksi käyttäisin Porcelanaa, kun sitä käyttävät jo kaikki” mutta olen eri
Edellisestä Marou-suklaan maistamisesta on vierähtänyt jo puolitoista vuotta. Kääreet näyttävät kuitenkin samoilta kuin viimeksikin, vain väri vaihtuu kaakaon kasvualueen mukaan. Tällä kertaa tapettimainen kääre on pääväriltään turkoosi. Itse suklaalevykin näyttää ihan samalta kuin aikaisemminkin, monimutkaiselta. Suklaassa on erittäin voimakkaita tuoksuja.
Tämä on kolmas arvioimani maitosuklaa tässä blogissa. Minulla ei ole aikomustakaan laajentua tämän enempää tummienkaan maitosuklaiden maailmaan, mutta koskapa tällaisiakin toisinaan tulee vastaan, en näe syytä jättää niitä arvioimatta. Eritoten tällaisia, joissa kaakaopitoisuus lähentelee tummia suklaita. Olen kovasti pitänyt aiempien
Afrikkalaisesta kaakaosta (poislukien madagaskarilainen) valmistetut suklaat eivät tähän päivään mennessä ole oikein säväyttäneet, edes laatusuklaiset, joten pientä ennakkoluuloa on havaittavissa tätäkin suklaata kohtaan. Kääreiden ja suklaalevyn ulkonäköasioita kommentoin juuri aiemmassa arviossani saman valmistajan perulaisesta suklaasta, joten voit lukea ajatukseni sieltä.
Otan tähän kirjoitukseen mukaan kaksi suklaata, koska niiden ainoa ero on kaakaopitoisuudessa. Kaakaon, sokerin ja kaakaovoin alkuperä on sama, kuten on myös suklaiden valmistaja. Totuuden nimissä on myös mainittava, että tämä arvio on kirjoitettu melkein vuosi sitten. On vain jäänyt
Tämä on vasta toinen maitosuklaa jonka arvioin tässä blogissa. Syy siihen on yksinkertainen: kaikki marketeista löytyvät maitosuklaat sisältävät kaakaon, sokerin ja maitojauheen lisäksi valtavan määrän turhia aineita. Tämä bolivialaisesta kaakaosta valmistettu maitosuklaa ei. Kääreet ovat muista Oialla-suklaista tutut, joten niistä
Koska edellisestä Rózsavölgyi Csokoládén suklaalevyn arvioinnista ei ole kuin muutama päivä, en nyt mene sen tarkemmin ulkoasun yksityiskohtiin. Kyllähän ne on kutakuinkin täydellisellä tasolla. En ole varma onko nokka mennyt epäkuntoon vai mistä on kyse, mutta en meinaa saada tästäkään
Huomasin aiempia saman valmistajan arvioitani lueskellessani, että en ole kovinkaan korkealle arvostanut kääreiden tai suklaan ulkonäköä. Ehkä silmä on jo tottunut näihin, koska eihän nämä hassumman näköisiä ole, joskaan ei mitään mullistavia taideteoksiakaan. Tuoksu on kyllä kaakaoinen, mutta en juurikaan
Kuten olen ennenkin sanonut, muistuttavat nämä Maroun kääreet enemmän kuviollista tapettia kuin suklaalevyn käärettä. Tämän levyn punainen väri sopii hyvin tuohon pian ajankohtaiseen ystävänpäiväänkin. Itse levy on myös kaunis ja kuvioitu. Ei tästä sen enempää, sillä olen aiemmissa arvioissani jo
Maroun suklaalevyjen kääreet ovat kuin taideteoksia tai monimutkaisempaa tapettia ja poikkeavat silläkin tavalla totutusta. Kääreen pääväri (kullan lisäksi) erottaa eri alueiden kaakaosta valmistetut suklaat toisistaan. Kauneus ei suinkaan lopu vielä kääreisiin, sillä kultaisen folion sisään kääritty suklaalevykin on kuvioitu kauniisti.
Nämä Chocolate Treen kääreet ovat todella kauniita ja erottuvat hyvällä tavalla muista valmistajista. Pidän myös itse suklaan (joita löytyy kaksi levyä kääreiden sisältä) kaiverretun näköisestä 3D-pinnasta. Tuoksu on makea ja tämä tuoksuukin lähes maitosuklaalta. En huomaa minkäänlaisia normaalista poikkeavia yksityiskohtia
Vaikka yritys on hollantilainen, on tämä suklaa valmistettu Sveitsissä. Tämä ei laatusuklaidenkaan maailmassa ole ennenkuulumatonta, sillä joillakin muillakin valmistajilla on valmistus ulkoistettu. En tuomitse ketään sen vuoksi. Suklaan kaakao tulee Papualta, Indonesiasta jota ei pidä sekoittaa Papua-Uusi-Guineaan, joka kylläkin sijaitsee
Värikkäät Maroun suklaakääreet olivat aikalailla ensimmäiset “normaalista” poikkeavan näköiset kääreet jotka näin. Sen jälkeen olen nähnyt monenlaisia, mutta nämä vaan näyttävät edelleen hyvältä, kyllä nämä tapetiksikin kelpaisivat, väriä myöten. Suklaalevykin näyttää hienolta vinoleikkauksineen ja M-logolla koristeltuna. Tuoksu on hieman pähkinäinen,
Tämä on neljäs ja viimeinen Ara Chocolat’n laatusuklaasarjassa ilman lisukkeita. Olen aiemmin nauttinut Madagaskarilaisesta suunnattomasti, Meksikolaisesta suuresti ja syönyt Equadorilaista. Tällä kertaa kaakao tulee Venezuelasta ja sen kerrotaan olevan lajikkeeltaan Trinitariota, mutta varsin lähellä Criolloa. Kääreet tässä patukassa-joka-ei-ole-patukka on identtinen
