Tämä on blogini ensimmäinen tuote joka ei ole suklaalevy. Se ei ole ensimmäinen joka sisältää muutakin kuin kaakaota ja sokeria, mutta koskapa tässä on täyte, joka on toffeeta, löytyy ainesosista lehmänmaitoa, glukoosia, voita ja merisuolaa. Tuote ei siis sovi vegaaneille
Willie on uudistanut suklaakääreensä viime näkemästä. Pahvisten rasioiden tekstit ovat muuttuneet kiiltäviksi ja koristeellisiksi, hienoa! Kokonaisuutena rasia ja kultainen foliopussi, jossa itse suklaa on, näyttää varsin hyvältä. Suklaa tuoksuu hyvältä. Se tuoksuu lähes maitosuklaalta, mutta siinä on juuri ja juuri
Maailmalta löytyy jo muutamakin laatusuklaan valmistaja, joiden suklaakääreet kelpaisivat myös tapetiksi ja tarkoitan sitä pelkästään hyvällä. Myöskin tämä violetti kääre mielenkiintoisine kuvioineen toimisi hyvin tapettina. Myöskään itse suklaalevy ei ole ihan “normaaliin” tapaan paloiteltu, vaan luovuutta on käytetty myös siinä.
Kuten niin monesti ennenkin, tuntuu kääreitä ja suklaalevyä katsellessa samalta kuin katselisi taideteoksia. Tällä kertaa käärepaperi on paloauton punaista, joka tietenkin sopii hyvin pikkuhiljaa lähestyvään jouluaikaan. Suklaan väri on melko vaalea ollakseen 72%. Odotusteni mukaisesti tämä madagaskarilaisesta kaakaosta valmistettu tumma
Metiiston kääreet ja levyt ovat edelleen yhtä tyylikkäitä kuin ennen. Mustan pahvikääreen päällä oleva kiiltävä “M” yhdessä suklaaseen kaiverretun logon kanssa ovat todella hienot. Suklaalevy löytyy pahvien sisältä kirkkaasta sellofaanipussista. Suklaassa on varsin jännittävä tuoksu. Se on pääasiassa pähkinäinen, mutta
Tämä on ensikosketukseni kolumbialaisesta kaakaosta valmistettuun laatusuklaaseen. Hauska tavata! Minulla ei ole ennakokäsityksiä siitä, millaiselta kolumbialainen kaakao saattaisi maistua, mutta toisaalta esimerkiksi venezuelalaista kaakaotakin on niin monenlaista, että ei voi yleistää kaikkea kolumbialaistakaan kaakaota yhdeksi tuotteeksi (hox itselle). Kuten aiemmat
Edellisestä Marou-suklaan maistamisesta on vierähtänyt jo puolitoista vuotta. Kääreet näyttävät kuitenkin samoilta kuin viimeksikin, vain väri vaihtuu kaakaon kasvualueen mukaan. Tällä kertaa tapettimainen kääre on pääväriltään turkoosi. Itse suklaalevykin näyttää ihan samalta kuin aikaisemminkin, monimutkaiselta. Suklaassa on erittäin voimakkaita tuoksuja.
Kaksi päivää sitten arvioin tansanialaisesta kaakaosta valmistetun suklaan, jonka oli valmistanut Metiisto Artisan Chocolate. Se oli kaakaopitoisuudeltaan 85%, joten tämä islantilaisen Omnomin tekemä on selvästi vaaleampaa. Katsotaanpas kuinka paljon se, tai muut tekijät vaikuttavat suklaan makuun. Omnom suklaalevyjen pahviset kääreet
Ulkonäöllisesti tässä minulle kolmannessa Georgia Ramon -suklaalevyssäkin kaikki on lähes täydellistä, kuten voit lukea aiemmasta, samannäköisestä Philippinen-levyn arviosta. Ainoa varsinainen ero on tuossa kääreiden “ympyrän” värityksessä ja symboleissa. Suklaan tuoksu on miellyttävä. Tuoksussa on makeutta ja jonkin verran hedelmäistä raikkautta,
Myös tässä Georgia Ramonin tuotteessa sekä suklaan, että kääreiden ulkonäkö hipoo tyylikkyydellään täydellisyyttä. Voit lukea tästä lisää aiemmasta Philippinen-levyn arviostani. Tällä kertaa ei tosin ollut infovihkosta mukana kääreissä. Klo 5:52 sunnuntai-aamuna tämä suklaa tuoksuu todella, siis todella miellyttävältä. Tuoksussa ei
Tämä on minulle ensikosketus Georgia Ramonin suklaisiin Saksasta, joten odotan maistamista innolla. Entuudestaan (minulle) tuntemattoman valmistajan suklailta ei osaa oikein odottaa mitään. Pidän myös sanaleikittelystä yrityksen nimessä kun yrittäjäparin nimet Georg ja Ramona on muunnettu muotoon Georgia Ramon. Aukesko? Pidän
Tämä arvio on kirjoitettu melkein vuosi sitten. On vain jäänyt julkaisematta. Tuotekuvaakaan ei löydy enää. Ulkonäkö tässä suklaassa on kaikin puolin yhtä loistava kuin ensimmäisessä arvioimassani Szántó Tiborin suklaassa, joten voit lukea ulkoasukuvauksen täältä. Tämä on muuten ensimmäinen maistamani vietnamilaisesta
Tämä arvio on kirjoitettu melkein vuosi sitten. On vain jäänyt julkaisematta. Tuotekuvaakaan ei löydy enää. Ulkonäkö tässä suklaassa on kaikin puolin yhtä loistava kuin ensimmäisessä arvioimassani Szántó Tiborin suklaassa, joten voit lukea ulkoasukuvauksen täältä. Tuoksu on hieman mausteinen, mutta muutoin
Afrikkalaisesta kaakaosta (poislukien madagaskarilainen) valmistetut suklaat eivät tähän päivään mennessä ole oikein säväyttäneet, edes laatusuklaiset, joten pientä ennakkoluuloa on havaittavissa tätäkin suklaata kohtaan. Kääreiden ja suklaalevyn ulkonäköasioita kommentoin juuri aiemmassa arviossani saman valmistajan perulaisesta suklaasta, joten voit lukea ajatukseni sieltä.
Suklaan kaakao tulee Venezuelasta ja lajikkeena on Trinitario. Suklaan ja kääreen ulkonäkö ja paketointitapa on Ara Chocolat’lle ominainen, toimiva, joskaan ei minun silmälle kaunein mahdollinen. Lähinnä tuo ulospäin näkyvä pussiosa pistää silmään. Tuoksu on synkähkö. Siinä on pieni ripaus punaviiniä
