Aina kun joku suklaanvalmistaja julkaisee uuden tuotteen, jossa on käytetty harvinaista Porcelana-papua, on kyseessä minua kovasti kiinnostava suklaa. Uusin tulokas venezuelalaisen Porcelana-pavun käyttäjiin on saksalainen Georgia Ramon, jonka maustamaton tumma suklaa on kaakaopitoisuudeltaan 75%. Valmistuksessa on käytetty kaakaomassan lisäksi ainoastaan
Ruotsiin on syntynyt uusi bean-to-bar -suklaan valmistaja nimeltään Sthlm Bean to Bar. Yritystä pyörittää Gustaf Mabrouk. Valmistajan kotipaikka on Tukholma ja ensimmäinen heiltä maistamani tuote on kolumbialaisesta, Tumacon alueelta peräisin olevasta kaakaosta valmistettu maustamaton tumma suklaa. Rasian ulkonäkö ei ole
Ei ole mielipiteeni muuttunut ulkonäön suhteen sen jälkeen kun edellisen arvioni Dandelionin suklaasta kirjoitin kaksi tuntia sitten. Ei vaan iske, se on vanhanaikainen ja tylsä. Tuoksussa on jotain lievästi pistävää ja yleisesti ottaen tuoksu on hieman synkkä. Pientä luumumaista ja
Dandelionin kääreitä en ainakaan minä kehu erityisen kauniiksi, kuten en myöskään suklaan valamisessa käytetyn muotin jättämää kuviointia. Molemmat ovat kahdella sanalla sanoen tylsiä ja vanhanaikaisia ja niistä tulee väistämättä joka kerta mieleen vanhan mummolan pahviset seinät jostain 1970-80-lukujen vaihteen tienoilta.
Tämä on ensikosketukseni irlantilaiseen laatusuklaaseen. Olen irlantilaista suklaata syönyt aiemminkin ainakin Butlers-merkiltä vuosia sitten, mutta muistaakseni niissä suklaissa oli paljon muutakin kuin kaakota ja sokeria. Hekottelin juuri itsekseni kahteenkin otteeseen tämän Wilkies-paketin kanssa: Ensinnäkin, suklaamaailmassa on käynnissä pieni “terminologiasota”, jossa
En välitä tekstin kopioimisesta aiemmista arvioistani, joten voit lukea ajatuksistani kääreistä täältä. Kommentoin kuitenkin itse suklaalevyä. Se on nimittäin varsin vaalea ollakseen 70%, joten laitoin viereen pari 30% maustamatonta maitosuklaata. Väriero ei ollut kovin merkittävä, katso itse kuvasta alempana. Tuoksu
Tämän suklaan kaakao tulee Trinidadista, jonka kerrotaan olevan alkuperäisen Trinitario -kaakaolajikkeen syntymäpaikka. Tarinasta on kaksi versiota: Ensimmäisen mukaan valtava hurrikaani tai muu myrsky iski Trinidadiin noin 1727 ja hävitti täysin Criollo-viljelmät, jotka oli noin 50 vuotta aiemmin tuotu Venezuelasta. Viljelijät,
Dandelion Chocolate on itse asiassa yksi ensimmäisistä laatusuklaamerkeistä joita olen koskaan maistanut, mutta tuolloin ensikosketuksen aikaan (vuosia sitten) minulla ei ollut blogia jossa kommentoida havaintojani, joten tämä on blogini ensimmäinen Dandelion. Kaverille kiitos, joka suostui tuomaan muutaman “kukkasen” (käännössanaleikki) Atlantin
Koskapa arvioin vasta erinomaisen Fijiläisen suklaalevyn Aretélta, en nyt mene sen yksityiskohtaismemin kääreiden ja levyn ulkoasuun, sillä ne ovat aika identtiset. Erona on ainoastaan kuvion väritys kääreissä. Suklaasta tuleva tuoksu on jonkin verran hapokas ja hedelmäinen. Rusina tai luumu ovat
Tämä on pitkästä aikaa ensimmäinen USA-valmisteinen suklaa. Mantereen länsirannikolla työskentelevä kaveri toi pyynnöstä kymmenkunta paikallista suklaalevyä ja tämä on minulle sekä ensimmäinen Aretén valmistama suklaalevy, että ensikosketus Fijiläiseen kaakaohon. Huomasinpas sellaisenkin asian, että Areté on yksi harvoista suklaayhtiöistä, jotka käyttävät
Tämä suklaa on valmistettu niin harvinaisesta kaakaosta, että suklaata myydään valmistajan toimesta ainoastaan kuluttajille, ei lainkaan jälleenmyyjille. Siksi suklaata ei löydy meidänkään suklaakaupasta. Sopiihan tämä näinkin, kunhan sain suklaata sen verran tilattua, että pääsen maistamaan ja arvioimaan. Tokihan tällainen rajoitettu
Minähän pääasiassa kirjoitan vain tummista suklaista, joissa on ainoastaan kaakaota (-massaa & -voita) ja sokeria, koska olen sillai erikoinen. Toisinaan vastaan tulee kuitenkin mielenkiintoisia suklaita, joissa on muitakin ainesosia (mutta ei todellakaan vaniljaa tai lesitiiniä). Tässä on nyt sellainen suklaa.
Suklaan tunnistaa kääreiden ulkonäöstä helposti Georgia Ramonin suklaalevyksi. Se näyttää hyvältä, mutta ei ihan yhtä hyvältä kuin heidän haitilaisen levyn kääre. Pidän myös siitä, että tämän valmistajan kääreet yleensäkin tuovat mieleen käytetyn kaakaon alkuperän. Tuoksu on melko nautraali, sillä tässä
Tovi on vierehtänyt siitä kun viimeksi tilasin Ara Chocolat’lta lähetyksen, joten odotan mielenkiinnolla (minulle) uusia makuja. Kääreet eivät näköjään ole muuttuneet (eli ei siitä viime kerrasta ehkä kovin kauan olekaan), mutta toisaalta, mitäpä sitä toimivaa korjaamaan. Suklaalevyssä on 10 selkeää
Viimeisin arvioimani suklaa ennen tätä oli saman valmistajan suklaa, jossa kaakao oli Haitista. Se oli ulkonäöltään mielestäni erittäin tyylikäs ja elegantti. Tämä brasilialainen levy, tai ainakaan sen kääreet, eivät mielestäni ole yhtä tyylikkäät. Tämäkin näyttää hyvältä, mutta ei täydelliseltä. Itse
