Tässä blogissa kirjoitetaan puolueettomia ja lahjomattomia suklaa-arvioita. Arvioitavaksi pääsevät yleensä vain suklaat, jotka läpäisevät tiukan seulan niin raaka-aineiden lukumäärän kuin laadunkin osalta.
Blogissa arvioidaan luonnollisesti useimmat suklaakauppani valikoiman suklaat, mutta lisäksi monia sellaisia suklaita, jotka ovat jotakin kautta ja jostakin syystä kulkeutuneet Laatusuklaalle. Tästä syystä blogista löytyy runsaasti sellaisia suklaita, joita ei Suomesta välttämättä pysty edes ostamaan.
Maailmalta löytyy jo muutamakin laatusuklaan valmistaja, joiden suklaakääreet kelpaisivat myös tapetiksi ja tarkoitan sitä pelkästään hyvällä. Myöskin tämä violetti kääre mielenkiintoisine kuvioineen toimisi hyvin tapettina. Myöskään itse suklaalevy ei ole
Kuten niin monesti ennenkin, tuntuu kääreitä ja suklaalevyä katsellessa samalta kuin katselisi taideteoksia. Tällä kertaa käärepaperi on paloauton punaista, joka tietenkin sopii hyvin pikkuhiljaa lähestyvään jouluaikaan. Suklaan väri on melko
Metiiston kääreet ja levyt ovat edelleen yhtä tyylikkäitä kuin ennen. Mustan pahvikääreen päällä oleva kiiltävä “M” yhdessä suklaaseen kaiverretun logon kanssa ovat todella hienot. Suklaalevy löytyy pahvien sisältä kirkkaasta sellofaanipussista.
Tämä on ensikosketukseni kolumbialaisesta kaakaosta valmistettuun laatusuklaaseen. Hauska tavata! Minulla ei ole ennakokäsityksiä siitä, millaiselta kolumbialainen kaakao saattaisi maistua, mutta toisaalta esimerkiksi venezuelalaista kaakaotakin on niin monenlaista, että ei voi
Ihanaa, ihanaa, ihanaa… Tällä tarkoitan värikästä ja äärimmäisen tyylikästä pahvikäärettä, sitä että pakkauksessa on itse asiassa kaksi (2) erilliskäärittyä suklaalevyä ja että suklaa on tehty Porcelana-pavusta. Olen kuullut sanottavan “miksi
Edellisestä Marou-suklaan maistamisesta on vierähtänyt jo puolitoista vuotta. Kääreet näyttävät kuitenkin samoilta kuin viimeksikin, vain väri vaihtuu kaakaon kasvualueen mukaan. Tällä kertaa tapettimainen kääre on pääväriltään turkoosi. Itse suklaalevykin näyttää
Kaksi päivää sitten arvioin tansanialaisesta kaakaosta valmistetun suklaan, jonka oli valmistanut Metiisto Artisan Chocolate. Se oli kaakaopitoisuudeltaan 85%, joten tämä islantilaisen Omnomin tekemä on selvästi vaaleampaa. Katsotaanpas kuinka paljon se,
Olen odottanut tämän suklaan maistamista siitä lähtien kun Trev “Metiisto” Smith itse kuvaili löytämiään makuja suklaassaan. Hän mainitsi vihreän omenan ja se jäi päähän kaikumaan, koska rakastan vihreitä “Granny Smith”
Onhan tässä vuosien varrella jo tullut nähtyä yhtä sun toista sekoitettavan suklaaseen kenen milloinkin toimesta. Yrtit ja mausteet olivat muotia jokunen vuosi sitten, maistettu ja koettu. Pekonia ja savuporoakin on
Tämä on kolmas arvioimani maitosuklaa tässä blogissa. Minulla ei ole aikomustakaan laajentua tämän enempää tummienkaan maitosuklaiden maailmaan, mutta koskapa tällaisiakin toisinaan tulee vastaan, en näe syytä jättää niitä arvioimatta. Eritoten
Tästä belizeläisestä kaakaosta valmistettu 70% tumma suklaa oli herkullinen, mutta kuten tiedämme, on 70 ja 100 kaksi a-i-v-a-n eri asia, kun kaakaopitoisuudesta puhutaan. Ulkonäkö on tässä ihan yhtä lähellä täydellisyyttä
Ulkonäöllisesti tässä minulle kolmannessa Georgia Ramon -suklaalevyssäkin kaikki on lähes täydellistä, kuten voit lukea aiemmasta, samannäköisestä Philippinen-levyn arviosta. Ainoa varsinainen ero on tuossa kääreiden “ympyrän” värityksessä ja symboleissa. Suklaan tuoksu
Myös tässä Georgia Ramonin tuotteessa sekä suklaan, että kääreiden ulkonäkö hipoo tyylikkyydellään täydellisyyttä. Voit lukea tästä lisää aiemmasta Philippinen-levyn arviostani. Tällä kertaa ei tosin ollut infovihkosta mukana kääreissä. Klo 5:52
Tämä on minulle ensikosketus Georgia Ramonin suklaisiin Saksasta, joten odotan maistamista innolla. Entuudestaan (minulle) tuntemattoman valmistajan suklailta ei osaa oikein odottaa mitään. Pidän myös sanaleikittelystä yrityksen nimessä kun yrittäjäparin nimet
Tämä arvio on kirjoitettu melkein vuosi sitten. On vain jäänyt julkaisematta. Tuotekuvaakaan ei löydy enää. Ulkonäkö tässä suklaassa on kaikin puolin yhtä loistava kuin ensimmäisessä arvioimassani Szántó Tiborin suklaassa, joten
