Tämä on toinen Georgia Ramonin syksyn uutuussuklaista. Otsikko menee jo kaakao alkuperän osalta varsin yksityiskohtaiseksi, mutta koen sen perusteltuna. Usein, vai uskaltaisinko peräti sanoa että useimmiten, kun puhutaan madagaskarilaisesta kaakaosta, on se peräisin ruotsalaissyntyisen Bertil Åkessonin viljelmältä Sambiranon laaksossa. Tämän suklaan madagaskarilainen kaako on kuitenkin peräisin Mava-plantaasin pienimmältä Ottange-viljelmältä. On erittäin mielenkiintoista päästä kokemaan ja toteamaan mahdolliset erot maan sisällä.

Ulkonäöllisesti kääreet ovat vallan mukavan näköiset. Madagaskariin liitettävä maki-apina on tässäkin kääreessä mukana kuvaamassa kaakaon alkuperää ja kuvan varjomainen tunnelma lisää kiinnostavuutta. Tummaksi suklaaksi itse levyn väri on varsin vaalea.

Suklaa tuoksuu suklaiselta ja mausteiselta. Toiveissa ja odotuksissa olevista raikkaista ja hapokkaista jutuista ei ole kirjaimellisesti hajuakaan. Kun suklaa lämpimässä suussa sulaa suklaanesteeksi, on sen koostumus paksu ja osittain tahmainen, pelkästään hyvällä tavalla. Paksu suklaamassa ei ole totaalisen sileä, mutta tuntuu todella yleelliseltä ja nautinnolliselta.

Suutuntuma on aluksi hapokas ja suklaa suorastaan kutkuttelee kielen reunoja. Hapokkuus kuitenkin katoaa melko pian. Maussa on sekalaisten trooppisten hedelmien makuvivahteita, mutta lisäksi selvästi pähkinäisiä makuja. Hedelmäiset maut jäävät miedommaksi kuin mitä odotin ja hapokkuuskin on miedompaa kuin mihin olen tottunut monissa muissa madagaskarilaisen kaakaon suklaissa. Missään nimessä tämäkään suklaa ei ole huono, tämä vain on erilainen madagaskarilainen. Jään pohdiskelemaan miten kaakaon maku varsin pienen maan sisälläkin voi vaihdella näin paljon.

Jälkimaku on suklainen, aavistuksen hedelmäinen ja selvästi hapokas. Maku ei tässä vaiheessakaan ole lainkaan kitkerä, vaan varsin miellyttävän pehmeä. Erilainen, mutta maistuva madagaskarilainen!