Ajalan suklaalevyjen kääreet näyttävät (edelleen) samankaltaisilta keskenään, vaikka kuviointi ja väritys niissä vaihteleekin. Niin suurta eroa kuvioinneissakaan ei kuitenkaan ole, että se arvosanassa näkyisi.

Tuoksu paljastaa jo osittain mistä on kyse. Kyse on mausteisesta tummasta suklaasta, jossa pelkään makuaineen olevan niin voimakas, että hyväkään pohjasuklaa ei sieltä pääse esiin.

Mustapippuria on lisätty suklaaseen hieman hienojakoisempana kuin mitä olemme tottuneet kokatessa lisäämään ruokiin, mutta murusia seassa kuitenkin on. En erityisemmin pidä tällaisesta hiekkamaisesta rakenteesta ja vielä vähemmän, kun tiedän, ettei noita murusia kannata puraista, jos haluaa maistaa muutakin kuin räjähtävää pippuria.

Jos puhutaan ennakkoluuloista, niin kyllä minulta niitäkin löytyy. Maistan kuitenkin lähes mitä tahansa, tässä tapauksessa jopa mustapippurisuklaata. Pala suuhun ja… onpa yllättävän hillitty pippurimaisuus! Siis tokihan tässä maistuu pippuri selvästi, mutta se ei ole ollenkaan niin voimakas kuin odotin (ellen puraise pippurimursketta). Suklaan luontainen hedelmäisyys pääsee kuin pääseekin esiin, mutta ei nyt kuitenkaan vedetä lippua salkoon tai lauleta kumbaijjaata. Mausteet mausteina ja suklaa ilman.

Jälkimaussa kielellä tuntuu pippurin kihelmöinti ja hieman se maistuukin. Se maistuu paljon enemmän, kun erehtyy puraisemaan pienen murusen etuhampaiden välissä murskaksi… ei kiitos.

Heräsiko kiinnostus suklaata kohtaan? Klikkaa tästä niin pääset suoraan tuotekortille.