Kääreiden taustapuolella kerrotaan, että tämä nimenomainen suklaa on valmistettu sellaisella reseptillä ja sellaisilla tavoilla, joita azteekit opettivat espanjalaisille valloittajille niihin aikoihin, kun eurooppalaiset löysivät kaakaon, eli 1500-luvulla.

Ulkonäkö on, mikä se muissakin Ajalan suklaissa on. Kaunis ja ok ja silleen, muttei vailla puutteita. Tumman suklaan pinta on täysin sileä ja kiiltävä, kuten kuuluukin olla.

Suklaa on valmistettu Ajalan valmistamasta ja käyttämästä blend-suklaasta, eli kaakaoina on Dominikaanista tasavaltaa ja Nicaraguaa. Tuoksultaan tämä ei ole maailman ihanin suklaa, mutta kyllä tästä voimakkaan suklaisuuden lisäksi irtoa hivenen verran iloisempiakin tuoksuja.

Jos suklaan pinta olikin sileä, niin suklaan koostumus on sen vastakohta potenssiin kuusi. Suklaa on (ja tiesinhän minä tämän jo etukäteen teksteistä) todella hiekkaisen rakeinen. Olisivat edes vähän voineet sitä sokeria sulatella pidempään. Enpä ole näin rakeista ja murenevaa suklaata syönyt koskaan. En pidä suklaissa rakeisesta koostumuksesta lainkaan. En edes tässä tapauksessa, jolloin se on ihan tarkoituksellista.

Maku tässä blend-suklaassa on tuttu jo monesta muusta valmistajan suklaasta ja se on yleensä hyvä. Tässä suklaassa siitä nauttiminen on kuitenkin haasteellista, koska tuo rakeinen koostumus häiritsee koko ajan. Kyllä mausta löytyy sitä raikkautta ja hedelmäisyyttäkin, mutta jotenkin tuntuu, että tunkkaisuus korostuu.

Jälkimakua sentään rakeinen koostumus ei enää häiritse. Sokeri ja kaikki muut rouskeet ovat jo sulaneet suuhun ja jäljellä on vain maku. Se maku on hieman leipämäinen, tunkkainen, mutta myös aavistuksen hedelmäinen. Ihan ok.

Heräsiko kiinnostus suklaata kohtaan? Klikkaa tästä niin pääset suoraan tuotekortille.