Georgia Ramon on tänä keväänä julkaissut neljä uutta suklaata ja tämä vaalein on niistä ensimmäisenä maistettavana. Kyseessä on valkosuklaa, jonka seassa on paahdettuja kaakaonibsejä. Kääreissä kerrotaan, että päinvastoin kuin valkosuklaita yleensä, tätä ei ole “epähajustettu” (deodorized), eli valkosuklaan luontaista makua pitäisi olla jäljellä enemmän kuin yleensä. Lupauksissa mennään jopa niin pitkälle, että suklaasta kerrotaan löytyvät karamellisiä, pähkinäisiä ja kaakaoisia makuja. Aika paljon luvattu valkosuklaaksi.
Kääreen ulkonäkö ei mielestäni ole onnistunein mahdollinen. Tällainen mustavalkoinen kääre ei herätä ainakaan allekirjoittaneessa riemunkiljahduksia, vaan mieleen tulee enemminkin tuote, jossa edes paketointiin ei ole jaksettu käyttää aikaa tai vaivaa. Onhan tuo kuviointi ihan kivan näköistä kun tarkemmin katsoo, mutta oma katseeni ei kaupan hyllyllä varmaan koskaan pysähtyisi tämän kohdalla. Ehkä valkoisuuden onkin tarkoitus kuvastaa juuri valkoista suklaata, mutta…
Suklaassa on valkosuklaaksi melkoisesti tuoksua. Kuinka suuri osa siitä on peräisin paahdetuista kaakaopavuista ja kuinka suuri itse valkosuklaasta, jää toki hieman mysteeriksi. Tärkeintä tuoksussakin toki on se, että sentään tämäkään laatusuklaa ei tuoksu vaniljalta, koska sitä ei valmistuksessa tietenkään ole käytetty. Tuoksussa on minusta aavistus jonkinlaista tunkkaisuutta, jonka tosin monesti sekoitan pähkinäisyyteen. Eihän tässä tietenkään samanlaisia kaakaoisia tuoksuja ole kuin tummissa suklaissa.
Valkosuklaa on juuri niin pehmeää ja sulavaa kuin kaakaovoi voi olla (koska sen sulamislämpötila on vain hieman yli ihmisen normaalin ruumiinlämpötilan), mutta reilulla kädellä lisätyt kaakaonibsit antavat suklaalle runsaasti rousketta, joten sellaisen ystävälle tämä toimii varmasti. Oikeastaan koostumus on aika mukavan rouskuteltava, kun kaakaonibsitkään eivät ole yhtä kovia kuin esimerkiksi monet pähkinät.
Maku on lievästi sanottuna erikoinen. Tiedän, että tämä on valkosuklaata, mutta maku muistuttaa kenties kaakaonibsien ansiosta enemmän vaaleaa maitosuklaata kuin sitä (teollisen ja vaniljaisen) valkosuklaan makua, johon olen tottunut. Aavistus jotain erityisen makeaa, kenties juuri se valmistajankin mainitsema karamellisuus, kävi makunystyröitä moikkaamassa pariinkin otteeseen. Suklaa ei ole lainkaan niin makeaakaan, kuin mitä saattaisi odottaa. Valkosuklaaksi tämä on varsin maukasta, mutta kaakaonibsien mukana tuoma maku ei yllä minun suussa samalle tasolle kuin mitä esimerkiksi jokin marjainen tai hedelmäinen lisuke tekisi.
Jälkimaussa löytyy oudosti hedelmäisyyttä, varsinkin jälkimaun alkuvaiheessa. Suklaan sulaessa ja kadottua suuhun jää pelkästään kaakaonibsejä ja niitä pureskellessa jälkimaku tietenkin muuttuu merkittävästi kuivempaan ja karvaampaan suuntaan, joskin maltillisesti sitäkin.
