Nyt on Georgin & Ramonan suklaaverstaassa otettu käyttöön kaakaolajike, joka ansaitsee hieman tarinointia ennen varsinaista maistamista. Chuao on itse asiassa pieni kylä Venezuelan pohjoisrannikolla. Alue on tunnettu juurikin laadukkaasta kaakaostaan, jota saadaan vuosittain ainoastaan noin 20 tonnia. Tätä Criollo-päälajikkeen “alalajia” pidetään mm. toisen alalajikkeen, Porcelanan, ohella yhtensä korkealaatuisimmista, ellei korkealaatuisimpana kaakaolajikkeena. Laatua pursuaa nyt siis ovista ja ikkunoista, toivottavasti makuakin. Omasta edellisestä Chuao-kohtaamisesta on jo vierähtänyt tovi, joten katsotaan miten maku on mahdollisesti kehittynyt. Muistelen nimittäin, että viimeksi tämä kaakao ei ollut ihan suurinta herkkuani.

Kääreen ulkonäkö on hieman ristiriitainen. Tiedän, että kuvan naamari kuvastaa juuri ko. alueella käytettäviä perinnenaamareita, mutta tästä kuvasta tulee vaan hieman liiaksi Pelle Hermanni tms mieleen. Nuoremmille kerrottakoon, että P.H. oli aikoinaan (1978-88) kaikkien suomalaisten lasten tuntema tv-hauskuuttaja.

Suklaan tuoksussa korostuu mausteisuus ja maanläheisyys. Mieleen tulevat pääasiassa lakritsiset mausteet, kuten anis ja fenkoli. Kaakaoisuus on keskivahvaa ja suklaasta puuttuu valitettavasti sellaiset iloiset ja kirpsakat tuoksut, jotka omiin sieraimiini parhaiten sopivat. Tämä olikin yksi ominaisuus, jonka juuri muistoissani yhdistin Chuao-kaakaohon.

Kuten laadukkaissa maustamattomissa tummissa suklaissa lähes poikkeuksetta, löytyy ainesosaluettelosta ainoastaan kaakaota (-massana ja -voina) ja raakaruokosokeria. Lopputuloksena on lukuisten työvaiheiden jälkeen saatu syntymään sileä suklaa, joka sulaessaan muuntautuu paksuksi suklaamassaksi, joka leviää suun joka kolkkaan viedän voimakasta makua eteenpäin.

Ensimmäiset maut suklaasta ovat marjaisia, hieman multaisia ja lisäksi tunnen kielelläni yllättävänkin paljon hapokkuutta. Marjaisuus korostuu ja vahvistuu vielä toisessa suupalassa, mutta se on sellainen jännä marjainen maku, joka ensin hyppää esiin voimakkaana, mutta katoaa todella nopeasti tehden tilaa synkemmille ja maanläheisemmille mauille. Se on harmi, sillä nautin marjaisista mauista selvästi enemmän. Joka kerta kun pistän uuden palan suklaata suuhuni huomaan saman kaavan toistuvan: alkuun hapokas marjaisuus, sitten hieman synkänkin kaakaoinen maku ja lopuksi vielä aavistus kitkeryyttä. Suklaassa on jonkin verran myös sitä suuta kuivattavaa ominaisuutta, jota en olekaan vähään aikaan kokenut.

Jälkimaku on tuntemukseltaan varsin hapokas (puoli levyä syöty) ja maultaan enemmänkin kukkapenkkimultaa muistuttava kuin marjainen. Hieman suuta kuivaaviakin ominaisuuksia suklaassa on. Jälkimaku on kyllä suklainen, mutta ei välttämättä ihan sellainen, joka minulle parhaiten toimisi.