Madagaskar on ollut yksi ehdottomista suosikeistani, kun puhutaan suklaassa käytetyn kaakaon alkuperästä. Voi ehkä jopa sanoa, että se on ollut suurin suosikkini, joka ei rajallisen muistini mukaan ole koskaan pettänyt kovin pahasti kenenkään käsittelyssä. Tämän ruotsalaissuklaan kaakao on kaiken lisäksi peräisin legendaariselta, ruotsalaisperäisen Bertil Åkessonin viljelmältä Sambiranon laaksossa Luoteis-Madagaskarilla. Odotukset ovat nyt maksimissa, ei voi muuta rehellisesti sanoa.

Ulkonäkö tuli käsiteltyä juuri ennen tätä arviota kirjoittamassani arviossa bolivialaisesta suklaalevystä samalta valmistajalta. Lyhyt referaatti: valmistajan kääreet muistuttavat toisiaan, mutta makukäppyrä on erittäin hyvä lisä.

Suklaa tuoksuu raikkaalta, joskaan ei yltiöraikkaalta. Monesti on sanottu minunkin toimesta, että madagaskarilaisessa kaakaossa on kirpsakoita punaisen marjan vivahteita ripauksella sitrusmaisuutta ja sen voin edelleen allekirjoittaa tämänkin suklaan tuoksun perusteella. Ei moitittavaa… mutta voisihan tuoksu tietenkin hieman voimakkaampi olla…

Koostumus tuntuu tässä suklaassa olevan hieman sileämpi, mutta yhtä kermaisen paksu sulasessaan kuin mitä bolivialainen oli. Ihan nappisuoritus koostumuksen osalta. Täydellisyyttä ja ohutta pumpulipilveä silkkipedillä. Jeah!

No entäpä sitten se maku… Pistän kerralla pari palasta suuhun ja voih… Juuri ne kauan ikävöimäni hapokkaat ja kirpsakat punaiset marjat todellakin löytyvät tästä suklaasta (makuvivahteena) heti alkutahdeista lähtien. Nyt on valmistaja saanut ja tavoittanut valmistusprosesseillaan juuri ne parhaat puolet madagaskarilaisesta kaakaosta. Tuon sanottuani täytyy hieman vetää takaisin seuraavien kahden palasten aikana, sillä hapokkuus ei tässä ole ihan niin tapissa kuin madagaskarilaisissa yleen… eikun onpas. Kappas vaan, piti päästä jopa neljänen palasen ohi ennen kuin se kitalakea ja kieltä kutkuttava hapokkuus tuli esiin. Tällainen viipyily ja odotus on varmasti huippukokemus ja yllätys sellaiselle, joka ei sitä osaa odottaa. Siitä on tosiaan pitkä aika kun olen päässyt maistamaan kenenkään valmistamana tummaa suklaata madagaskarilaisesta kaakaosta ja odotus todellakin kannatti! Tämä on juuri niin fantastisen herkullista kuin osasin odottaa.

Jälkimakuna suussa tuntuu juuri se sitruksinen punamarjan maku ja tuntemuksena pientä hapokasta kihelmöintiä. Ihan ministi löytyy myös metallista makua, jota en välttämättä olisi kaivannut. Ei tämä metallisuus suklaata millään muotoa pilaa, mutta laskee se jälkimaun arvosanan maksimista alaspäin. Kun mennään vielä pidemmälle, muutaman minuutin päähän siitä, kun suussa viimeksi oli suklaata, löytyy vielä jokin toinen karvas maku, jota ilman myös olisin pärjännyt. Outoa. Tämä laskee arvosanan vielä pykälällä. Kyllähän tämä kuitenkin kokonaisuutena täydellisyyttä edelleen hipoo.