Ulkonäköön paneuduin tarkemmin kun arvioin ensimmäisen suklaani ko. valmistajalta. Koska valmistajan pakkaukset hyvin pitkälle mukailevat toisiaan, en sen tarkemmin analysoi niitä tässä uudestaan. Todettakoon kuitenkin uutena tietona, että tämä varsin ekologisesti maissi- ja perunatärkkelyksestä valmistettu pussukka suklaan ympärillä on varsin äänekkäästi rapisevaa sorttia. Tällaisen kanssa en kehtaisi elokuvateatterin saliin mennä.

En ole edes murtanut levystä vielä palasia, kun sieraimiini jo kantautuu hedelmäisiä ja raikkaita tuoksuja. Aavistuksen verran punaviininkin tuoksua löytyy. Mielenkiintoni on herätetty. Koostumuskin on useimmissa Standout Chocolaten suklaissa ollut ihan kohdillaan ja niin on tässäkin. Paksu, sulanut suklaamassa tuntuu todella yleelliseltä suussa ja suklaan antaa mielellään sulaa kielen ja kitalaen välissä.

Maku ei ihan heti paljasta minkäänlaisia vivahteita. Missä ovat ne tuoksun lupaamat hedelmäiset maut? Ihan aavistuksen verran jonkinlaista raikkautta maussa on, mutta ehdottomasti enemmän pitäisi olla, jotta siitä erikseen saisi plussaa. Sanoisin toisen palasen jälkeen, että tässä on varsin tavallisen makuinen tumma suklaa. Tokihan tätä nyt ei kuitenkaan pidä mennä vertaamaan mihinkään teollisiin suklaisiin marketin hyllyltä, kyllähän tämä sellaiset peittoa ihan omalla, erillisellä asteikolla, mutta laatusuklaaksi maku on tässä melko vivahteeton. Toisaalta tämän voi muotoilla niinkin, että tässä suklaassa ei ole kitkeryyttä tai karvautta nimeksikään. Ministi löytyvää hapokkuutta ei pidä sekoittaa kitkeryydeksi. Maku on pehmeä… mutta jää minun suussa kaipaamaan jotain. Pureskellessa maku paranee.

Jälkimaku ei ole erityisen raikas. Suuhun jää aavistuksen tunkkainen ja hieman metallinenkin maku, mutta huomaanpa jossakin vaiheessa sellaisenkin makuvivahteen suussa, jota en muista aiemmin kokeneeni suklaan parissa, nimittäin musta tee. Kitkeryyttä ei jälkimaussakaan ole. Kuten makukin, jää jälkimaku kaipaamaan “sitä jotain” jäädäkseen mieleen.