Jätin aamu- ja päiväkahvit tänään väliin siltä varalta, että tämä suklaa toisi tarpeeksi sitä piristystä, mitä kahvin väitetään tuovan. Nyt kello on 17:50. Käyköhän tässä niin, että ensi yönä ei nukuta? Kahvi on tähän suklaaseen hankittu saksalaiselta kahvipaahtimolta ja kuten asiaan espresson tapauksessa kuuluu, on kahvisekoituksessa Robustaa (Intiasta) ja Arabicaa (Dominikaaninen Tasavalta ja Brasilia).

Pakkauksen tunnistaa Georgia Ramonin suklaalevyksi, vaikka itse grafiikka onkin minusta hieman erityylinen kuin useimmissa aiemmissa. Tyylikkyyttä tässä on enemmän kuin joissakin  muissa Georginkin pakkauksissa.

Tuoksussa kahvi on vahvana, kuten ehkä odottaa saattoikin, mutta mitäpä se haittaa, kun kahvin tuoksu on ainakin tässä ihan miellyttävä. Muita tuoksuja kahvin takaa on lähes mahdoton tunnistaa. Koostumus on todella sileä ja suklaa sulaa suuhun kuin voi konsanaan. Minkäänlaisia hippusia kaakaosta tai kahvista ei suklaasta siis löydy siitä huolimatta, että kääreissä lukee kahdella kielellä, että suklaassa on kahvipapuja. Kahvi on jauhettu suklaamassan sekaan jo valmistusvaiheessa, tarkemmin sanottuna konssauksessa.

Jos oli kahvin tuoksu vahva, niin onpa vain toden teolla makukin. Espressohan on kahvinakin sellainen vahva ja pieni annos, joka kerralla hörsäistään kurkusta alas antamaan kofeiinipiristeen elimistölle ja uskon tämän suklaan ajavan ihan saman asian. Kahvin maku on niin vahva, että kaakaon omasta mausta on sinällään turha puhuakaan, vaikka se varmasti jonkin osan kokonaisuuden makuun antaakin. Minun, satunnaisen kahvinjuojan makuun tämä kahvisuus menee jo överiksi. Liika on liikaa, mutta jokin viehätys tässä kuitenkin on.

Jälkimaku on ainoastaan kahvinen. Suussa ei jälkeenpäin maistu mikään muu kuin todella vahva kahvi. Kahvin ystävät pitänevät tästä suklaasta kovastikin. Miltähän tämä suklaa maistuisi kahvikupposen tai kahviliköörin kanssa…