Amerikkalainen Potomac Chocolate kuuluu ihan ensimmäisiin bean to bar -valmistajiin, joiden suklaisiin olen tutustunut. Valitettavasti en muista mikä suklaa silloin oli kyseessä, mutta taidettiin elää vuotta 2008 tai 2009. Tässäkin suklaassa ainesosina on tietenkin vain kaakaota, joka nyt on peräisin Duarten provinssista Dominikaanisessa tasavallassa ja sokeria, joka saattaa valitettavasti olla valkoista sokeria, koska ainakaan toisin ei kääreissä mainita.

Ulkonäkönsä puolesta valkoinen kääre minimalistisilla kuvioinnilla ja kirjoituksella on aika pelkistetty, mutta toisaalta juuri siksi aika tyylikäskin. Suklaalevy puolestaan on erikoinen siinä mielessä, että kun meillä on totuttu että levyt ovat useimmiten “ruudukon” muotoisia (esim. 4 x 10 palaa), niin tässäpä levyssä onkin ainoastaan rivejä. Tarkemmin sanottuna rivejä on kymmenen, eli kukin palanen on sentin korkuinen ja viiden sentin levyinen. Voisihan tätä toisaaltaehkä ilmaista ruudukoksikin (1 x 10).

Suklaassa on todella raikas ja marjaisa tuoksu. Varsinaisia marjoja on vaikea nimetä tuoksusta, mutta siitä huolimatta vadelman tuoksu rekisteröityi hajuelimeni kautta selkeimmiten. Marjat poislukien on suklaan tuoksu muuten melko mieto. Aikani kun nuuhkin, niin mieleen tulee rusinaisiakin vivahteita. Erittäin hyvä, lähes täydellinen tuoksu.

Mainittakon vielä palajaosta sen verran, että suklaata on todella vaikea taittaa palasiksi siten, että kokonainen pala irtoaisi yhdessä osassa. Koostumus suklaassa ei imeskellessä ole silein mahdollinen, vaan siinä on pientä rakeisuutta, tai oikeammin jauhoisuutta.

Kestää hetken, ennen kuin suklaan maut tulevat esiin, mutta kun tulevat, niin tulevat silloin kerralla! Suklaa on makeaa ja maussa ovat vahvana tuoksusta tutut marjaiset ominaisuudet. Kitkeryyttä, varsinkaan sitä pahaa sorttia, ei juuri ole havaittavissa ainakaan siinä vaiheessa, kun suklaata on kielen ja kitalaen välissä. Tässä suklaassa ei juurikaan ole hapokkuutta, joka aiheuttaa osittain sen, että suklaan maku välillä tuntuu hieman “vetiseltä”. Erittäin miellyttävä suklaa kaiken kaikkiaan.

Jälkimaku on suklaassa selvästi heikoin lenkki. Kun suklaa sulaa suusta pois, jää jäljelle muutoin piilossa pysynyt (paha) kitkeryys ja vieläpä varsin voimakkaana. Hapokkuuskin korostuu hieman jälkimaussa ja mainitsemani “vetisyys” on myös täällä turhan hyvin edustettuna.