Tämä on nyt toinen maisteltavanani oleva, uudelleensyntyneen Metiisto Artisan Chocolaten suklaa. Kaakao tähän tulee Tenarun alueelta Salomonsaarilta. Ainakin tällä hetkellä kaikki Metiiston käyttämät kaakaot tulevat eri puolilta Salomonsaaria. Australialaisillehan se on melkein lähiruokaa.

Ulkonäköhän on tässä lähes identtinen vasta arvioimaani maitosuklaaseen verrattuna. Tyylikkyys ja selkeys pursuaa näistä mustista pakkauksista edelleen. Itse suklaalevyn tekniselle “hammasrataskuviolle” en vielä ole muistanut kysyä selitystä, mutta onpahan ainakin mieleenpainuva. Tummaksi suklaaksi väritys ei ole erityisen tumma.

Suklaassa on melko mieto, mutta selvän suklainen tuoksu. En tiedä onko kesä vienyt hajuaistini, mutta en saa tuoksusta irti mitään selkeästi nimettäviä tuoksuja. Hyvältä suklaalta tämä tuoksuu, ehkä myös enemmän tummalta kuin vaalealta.

Kun puhutaan Metiiston suklaista, puhutaan poikkeuksetta supersileästä koostumuksesta. Tämäkin suklaa on niin sileää kuin vain olla voi ja se sulaa lisäksi suuhun juuri sopivalla nopeudella. Suklaan suutuntuma ei voisi olla tätä yleellisempi.

Maku on ensimmäisessä maistipalassa aluksi tuoksun kaltainen, eli suklainen, mutta miten tätä nyt nimeäisi… Ei kuitenkaan kestä kauaa, kun kaakaon makuvivahteita alkaa tulla esiin. Suklaassa on sellainen yleinen kirpsakka maku, joka on läsnä ihan koko ajan. Välillä esiin hyppää myös makuvivahteita, joista tulee vahvimmin mieleen sitrushedelmät. Joku saattaisi sekoittaa tämän yleisen kirpsakkuuden kitkeryyteen, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Tässä ei nimittäin ole sitä peruskitkeryyttä lainkaan ja se antaakin mukavasti kaikille makuvivahteille avoimen temmellyskentän. Syötyäni 75 gramman levystä noin puolet ja suklaan lähes sulettua suusta, huomaan esiin tulevan myös makeampien hedelmien vivahteita. Kenties kypsä persikka olisi paras hedelmä kuvaamaan tätä makuvivahdetta, joka ei kuitenkaan ole koko ajan läsnä.

Suuhun jää suklaan kadottua hieman kuivakka ja sellainen kieltä ja kitalakea kutkuttava tunne. Kyllä, söin lähes koko levyn, palasen jätin vaimolle maistettavaksi. Jostakin hyppää yhtäkkiä esiin aavistuksen parfyyminen maku, mutta vain yhden kerran, joten olikohan se edes peräisin suklaasta… Jälkimaku ei viipyile suussa kovin pitkään, eikä siinä ole ihan niin selkeitä makuja kuin päiväunissani voisin toivoa, mutta hyvähän tämä on, ihan viimeiseen loppuun asti.