Jos pieni ja puolimauton sanavitsailu sallitaan suklaa-arvion yhteydessä, niin on hyvä, että tämä suklaa on nimetty kaakaonviljelijän (Kenny Patovaki) mukaan, eikä sen saaren mukaan, jossa kaakao on kasvanut Salomonsaarilla. Kyseisen saaren nimi on nimittäin Paspaskato ja suomalainenhan lukee tuon ainakin kahteen kertaan (toinen näistä todella hitaasti) ja tajuaa vasta sitten, että siinä ei lue sitä mitä mielessä jo kerkesi käydä. Myönnä pois, kävi sinullakin! Jätä kommentti ja tunnusta, se helpottaa. Marraskuun 2018 loppuun mennessä tätä kommentoineiden kesken arvomme yhden levyllisen tätä 14000 kilometrin päässä valmistettua suklaata.

Jos et ole lukenut aiempia arvioitani uudelleensyntyneen Metiisto Artisan Chocolaten maitosuklaasta tai ensimmäisestä tummasta suklaasta, niin nyt on aika lukea sieltä mitä mieltä olen näistä Metiiston kääreistä.

Tuoksu on tässä suklaassa selvästi voimakkaampi kuin pykälää vaaleammassa Tenaru 67% -suklaassa. Tässä on tuoksuaromeina pähkinäisiä, rusinaisia ja punkkumaisia tuoksuja. Nämä eivät minun sieraimissa ole niitä mieluisimpia tuoksuja, joten toivon etteivät tuoksut ainakaan sellaisenaan siirry makuun.

Koostumuksen osalta suklaa on Metiisto-laatua, eli supersileää ja suussa sulavaa. Sukla suklaa on nestemuodossakin mahtavan sileää ja ja ja…

Maku muistuttaa tuoksua siinä mielessä, että alkumaku on punaviinimäinen, mutta varsin nopeasti esiin hyppää todella miellyttävä, makeahko hedelmäinen makusekoitus. Tämä hedelmäinen maku ei kuitenkaan viipyile suussa kovin (tarpeeksi) pitkään edes silloin, kun suklaata vielä on suussa, vaan se katoaa ja esiin tulee jälleen aavistuksen karvas punaviinimäinen maku. Karvas maku ei kuitenkaan ole niin voimakas, että se paljoa häiritsisi. Maku on varsin monivivahteinen ja haastaa kyllä maistelijan makunystyröitä monimuotoisuudellaan. Plussaa tuleekin eniten juuri siitä, että tässä on monia uudenlaisia ja jännittäviä makuja.

Jälkimaku ja siihen liittyvä suutuntuma on kuivahko. Suklaa on kiinnittynyt suun sisäpinnoille ja tarjoilee sieltä vivahteitaan. Suklainen jälkimaku on varsin miellyttävä, vaikka siinä ei olekaan enää mausta löytyneitä hedelmäisiä makuja. Jälkimaussa ei myöskään ole sitä punaviinimäistä makua, vaan maku on tumman perussuklainen ja ihan pikkaisen synkeä.