Yrityksissäni saada omaa suklaajemmaa kevyemmäksi otan nyt kaksi suklaata kerralla arvioitavaksi ja jopa keskenään vertailtaviksi. Useimmiten kahden suklaan keskinäinen vertaaminen ei ole järkevää monestakaan syystä, mutta koen, että näitä kahta voi vertailla toisiinsa ilman että kumpikaan kokee siinä minkäänlaista vääryyttä. Nämä kaksi suklaata on nimittäin valmistettu samasta kaakaosta (Nacional), joka on kasvanut samalla alueella (Marañón-laakso Perussa). Lisäksi molemmissa suklaissa on ainesosina ainoastaan kaakao ja ruokosokeri ja kaakaopitoisuudetkin ovat niin lähekkäin (1%-yksikön ero), että kaikki mahdolliset erot suklaiden maussa, koostumuksessa tai muussa johtuu valmistajan tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Molemmat suklaat on valmistettu Yhdysvalloissa, Fruition New Yorkin osavaltiossa ja Ritual Chocolate Utahin osavaltiossa.

Jos katsotaan kääreiden ulkopuolta, niin Fruitionin kääreet vievät tyylikkyydellään selkeän voiton. Ritualin kääreistä ei edes näe kaikkia tekstejä muuten kuin juuri oikeastia kulmasta katsottuna. Yllätys on suuri, kun avaan kääreet ja Ritualin kääreen sisäpuolelta paljastuukin hienoja valokuvia ja tiedonjyväsiä (kuva ohessa). Molempien suklaalevyjen muotit ovat synnyttäneet levyihin kauniit kuviot, enkä pysty asettamaan toista suklaata ulkonäkönsä puolesta etusijalle toiseen nähden, vaikka aluksi niin luulinkin.

Ritualin suklaa on pakattu paperiseen pussiin, jossa ohut folimainen sisäpinta. Kun pussin repäisee auki, paljastuu sisältä runsaasti voimakkaita ja miellyttäviä tuoksuja, jotka lähes huumaavat minut. Tuoksusta irtoaa ainakin kirpsakkuutta, hedelmäisyyttä ja jonkin verran viinimäisyyttä. Fruitionin suklaa on pakattu kirkkaaseen pussukkaan. Suklaan tuoksu on melko erilainen kuin edellisessä. Tässä ei ole niin voimakasta kirpsakkuutta kuin Ritualin suklaassa, mutta yhtään vähemmän miellyttäväksi nämä tuoksut eivät jää. Itse asiassa tällainen hieman miedompi, mutta kuitenkin monivivahteinen tuoksu tuntuu hieman miellyttävämmältä juuri tällä hetkellä.

Ritualin suklaalevy on hieman Fruitionia ohuempi, mikä saa sen sulamaan nopeammin suussa. Koostumus on muutoin todella sileä ja suklaa muuttuu sulaessaan melko paksuksi massaksi, joka hieman tarttuu hampaisiin ja kitalakeen. Fruitioninkaan levy ei ole paksu ja sekin sulaa ihan vastaavalla tavalla kuin “kilpakumppaninsa”.

Fruitionin suklaan alkumaku ei ole millään tavalla hyökkäävä. Itse asiassa kestää hetken verran, ennen kuin makuja alkaa kunnolla irrota. Suklaasta irtoaa punaviinimäisiä makuja samalla kun rinnalla käy jokin pehmeämpi, makeampi maku, jota voisi ehkä kuvailla hieman banaaninkaltaiseksi pehmeydeksi. Kaakaossa on tanniineja jonkin verran ja kun kaakaopitoisuus on lähempänä kahdeksaakymmentä, tuntuvat tanniinit sekä suussa, että sieraimissa. Ritualin suklaassa maut ovat (päinvastoin kuin tuoksussa) selvästi miedommat. Suklaasta irtoaa ihan kevyesti rusinaisia makuja, mutta ei paljon muuta. Epäilen jo hetken verran makuaistini menneen rikki. Otan toisen kierroksen Fruitionia. Maku on tässäkin nyt miedompi kuin ensipuraisulla ja suklaasta löytyy nyt myös hieman viljaisaa makuvivahdetta. Suklaa maistuu toisella kierroksella varsin erilaiselta kuin ensimmäisellä. Otanpa nyt sitten toisen kierroksen Ritualia. Maku on edelleen hillitty, mutta hetken kuluttua rusinaiset maut nousevat esiin. Kummassakin suklaassa riittää makuja ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta en todellakaan osaa sanoa kummasta pidän enemmän. Kumpikaan ei varsinaisesti herätä hurraahuutoja tai senkaltaisia ajatuksia, mutta kummassakaan ei myöskään ole suuria vikoja. Omaan makuun olisin pitänyt hedelmäisemmistä mauista enemmän.

Molempien suklaiden jälkimaku muistuttaa hyvin paljon niitä makuja, mitä syödessäkin maistoin. Pikkuisen kirpsakka maku jää suuhun Ritualin suklaasta ja suutakin kuivaa ihan pikkuisen. Toisaalta, aika kuivan maun jättää Fruitionkin, tosin ilman kirpsakkuutta.