Otsikossa mainittu reseptinumero ei tämän valmistajan kohdalla ole mitenkään merkityksetön tieto, sillä Fresco tekee jonkin verran sitä, että samasta pavusta on olemassa useita variaatioita suklaalevymuodossa. Kaakaon paahtoaika ja konssausaika suklaissa vaihtelee, jolloin maku ja koostumuskin voi olla hyvinkin erilainen. Esimerkiksi tämän suklaalevyn kääreissä mainitaan erikseen, että “Vertaa tätä suklaata resepti 223:een, jotta huomaat, kuinka mullistavasti konssaus(aika) vaikuttaa suklaan makuun”. Googlaamalla selvisi, että resepti 223:ssa konssaus on merkitty hienovaraiseksi, kun tässä 224:ssa se on kestoltaan medium.

Frescon suklaiden kääreet ovat yleensä ruskean ja vihreän eri sävyjä ja perusasiallisen näköisiä. Missikisoja niillä ei voiteta, mutta niihin on raapusteltu monenlaista mukavaa tietoa suklaasta, sen maistelusta ja eri työvaiheiden vaikutuksesta suklaan makuun. Pahvikääreen alla itse suklaalevy on kääritty kultafolioon. Levyssä on seitsemän palasta ja se painaa yhteensä 50g. Kuusi palasista on identtistä ja ne muodostavat yhteensä noin puolen levyn kokoisen osan ja yksi iso palanen toisen puoliskon. Isossa palasessa on Frescon logo.

Suklaa tuoksuu minusta pääasiassa miedon mausteiselle. Valmistajan mainitsemista makuvivahteista (mustaherukka, vanilja ja karamelli) en ainakaan vielä tuoksusta saa mitään kiinni. Koostumukseltaan suklaa on oudon kovaa. Se ei meinaa sulaa suussa millään, vaikka on puoli päivää seisonut hieman liian lämpimän työhuoneeni pöydällä.

Makuja suklaasta irtoaa maltillisesti. Tuoksusta haivatsemani mausteisuus on edelleen päälimmäinen asia minkä maistan sellaisen “perus-kaakaomaisuuden” lisäksi. Raikkaita tai muutoin kiinnostavia makuvivahteita tässä ei oikeastaan ole, joskaan sitä ei pidä pelkästään huonona asiana ottaa. Maussa ei nimittäin myöskään ole merkittävästi häiritseviä tekijöitä, eli kokonaisuutena tämä on ihan ok imeskeltävä/pureskeltava suklaa. Tätä tulee kyllä nyt pureskeltua koostumuksensa vuoksi enemmän kuin mitä yleensä pureskelen suklaita. Suklaassa ei ole syödessä pahasti kitkeryyttä ja tämä on helposti mutusteltava tumma suklaa kenelle tahansa.

Jälkimaku suklaassa sen sijaan on turhan kitkerä. Karvaus on sitä luokkaa, että naama meinaa väkisin mennä kurttuun. Varsinaista positiivista sanottavaa en jälkimausta saa irto hyvällä tahdollakaan.