Chocolat Bonnat’n suklaita en kenties ole aiemmin maistanut, mutta yritys on ollut olemassa vuodesta 1884 lähtien, eli sillä on aika hyvä etumatka tämän päivän bean to bar -valmistajiin, joista suurin osa on perustettu 2000- tai 2010-luvulla. Netistä juttuja lukiessa tämän valmistajan suklaista on tullut sellainen kuva, että niitä pitäisi arvostaa arvostamisen vuoksi. No minähän en sellaista tietenkään harrasta, joten lähdetään valmistajan tuotoksiin tutustumisessa liikkeelle heti yhdestä arvostetuimmista kaakaopavuista, Porcelanasta.
Pakkaus kertoo, että suklaan ainoat ainesosat ovat kaakaopavut, kaakaovoi ja sokeri. Hyvä! Ilmeisesti sokeri on valkoista sokeria, kun muuta ei ilmoiteta. Ulkonäkö suklaalevyn kääreissä on kyllä sellainen, että yrityksen pitkät perinteet näkyvät. Vanhanaikaiseltahan nuo näyttävät, sekä kääreet, että itse suklaalevy. Joku voisi tässä yhteydessä tietenkin vetää esiin retro-kortin… mutta ei. Suklaalevy on peräti 100g painoinen, mikä ei tämäntyyppisissä suklaissa ole ihan arkipäivää. Levy on paksu ja palaset pieniä.
Suklaan tuoksu on lähes olematon. Siinä on ainoastaan sellaista lievää “perustummaa” tuoksua ilman mitään vivahteita, jotka herättäisivät mielenkiintoa pelkästään nuuhkimisen perusteella. Sentään tuoksussa ei ole mitään häiritsevääkään, kyse on vain puutteista. Koostumus on suklaassa niin sileä kuin voi olla ja se sentään on hyvä asia… mutta… meneekö tämä jo liian liukkaaksi ja voimaiseksi? Tuntuuhan tämä sileältä ja pehmeältä, mutta liika on näköjään liikaa silläkin osa-alueella.
Jos tuoksu oli olematon, niin makukaan ei ole sieltä jännittävimmästä päästä. Tässä on erittäin pehmeä kaakaon maku, eikä tästä löydä kitkeryyttä etsimälläkään, vaikka kaakaopitoisuus on peräti 75%. Uskoisin tämän suklaan jo koostumuksenkin perusteella sisältävän merkittävän määrän kaakaovoita suhteessa kaakaopapuihin. Kaakaopitoisuushan ei erottele tai kerro näiden välisestä suhteesta yhtään mitään. Tämä on varsin helposti syötävä suklaa, mistä kertoo sekin, että olen tähän mennessä syönyt jo 90% tästä suurehkosta levystä. Pitänee vaimollekin jättää makupala, kuten tapana on. Uskon, että uppoaa sinne hyvin. Tässä suklaassa ei ole minkäänlaisia mielenkiintoisia makuvivahteita, joita ehdottomasti kaipaan nykyään suklaasta, varsinkin kun kyseessä on tällainen “maineikas valmistaja”. Tämä suklaa on tylsä, eikä tee oikeutta harvinaiselle Porcelana-pavulle.
Jälkimaku on luonnollisesti yhtä pehmeä (ja olematon) kuin mitä oli itse maku syödessäkin. Ei jää tästä suklaasta jälkipolville kerrottavaa.
PS. Vaimon sanat suklaata maistellessa: “Uppoaa helposti” 😀
Tässä postauksessa on 2 kommenttia
Hei! Luin arvostelun, heräsi kuitenkin mielenkiinto kokeilla, koska uppoaa helposti, eikä ole kitkerä. Tätä ei kuitenkaan taida olla myynnissä kaupassanne? Blogissahan voisi olla maininta siitä, onko tuote valikoimissa :).
Hei Minna!
Tätä suklaata/valmistajaa ei tosiaan ole meillä(kään) myynnissä. Olen yleensä tehnyt niin, että jos tuotetta on myynnissä kaupassamme, sille löytyisi blogikirjoituksen lopusta suoraan ostolinkki, kuten esimerkiksi tässä toisessa blogikirjoituksessa.
T. Jarkko