Tämä on kyseisen amerikkalaisvalmistajan ensiesiintyminen blogissani. Brasstown toimii Winston-Salemin kaupungissa Pohjois-Carolinan osavaltiossa, eli siellä lähempänä itärannikkoa ja korkeussuunnassa puolivälin tienoilla. Maisteltavana on nicaragualaisesta O’Payo -kaakaopavusta valmistettu suklaa. Pavut ovat kasvaneet Nicaraguan Waslalan alueella, Bosawasin luonnonsuojelualueella. Laskuni mukaan Brasstown on 45. blogissani esiintyvä suklaanvalmistaja (tämä viimeisin tiedonjyvänen on puhtaasti nippelitietoa).

Suklaalevyn kääreistä tulee mieleen vanha Hollywood-elokuva. Erityisen tyylikkäänä en tätä kääreen ulkopuolta pidä, mutta sisäpuolelle on painatettu hieman tekstiä ja grafiikkaa kaakaon alkuperästä, mikä antaa ulkonäöllekin lisäarvoa. Itse suklaalevy, joka on pahvikääreiden sisässä sellofaanipussissa, on ihan kivan näköinen. Siinä on firman logo samalla tavalla kuin kääreissä ja muu levy on jonkinlaista ornamenttikuviota, jossa maistaja saa itse päättää mistä taittaa minkäkin kokoisen palasen.

Suklaan tuoksu on rusinainen ja siinä on mukana aavistus nahkaa. Myös punaviinin aromeja on havaittavissa. Koostumukseltaan suklaa on kuivaa, eikä se meinaa sulaa suussa kovin helposti. Vaikka se lopulta lähteekin sulamaan, niin sulan suklaamassan lisäksi suussa pyörii koko ajan palasia suklaata, jotka hyyyyvin hitaasti liukenevat muuhun suklaamassaan.

Maku on ensiksi melko huomaamaton, mutta kun suklaa pääsee sulamaan kunnolla, siitä irtoaa miedomman rusinaisia makuja kuin mitä tuoksusta olisi voinut arvata. Maku on yllättävänkin hillitty. Jonkinlaista hedelmäisyyttä ja lievää makeutta tässä suklaassa on. Kitkeryyttä suklaasta löytyy hieman ja se korostuu varsinkin siinä vaiheessa, kun suklaa vähenee suussa. Rusinaisten makujen lisäksi kaipaisin tähän jotain lisää, jotain mikä erottaisi tämän muista suklaista. Minusta nimittäin tuntuu, että olen syönyt tämänmakuista suklaata aika monesti ennenkin ja tämä alkaa jo käymään hieman tylsäksi.

Jälkimaku, varsinkin jos sitä odottaa vielä hetken suklaan sulamisen ja katoamisen jälkeen, on aavistuksen kitkerämpi kuin varsinainen maku, mutta samalla jälkimaussa tuntuu jonkin verran makeutta. Mitään erityisen mainittavaa en tästä jälkimausta keksi, se on aika tuttu ja “tavallinen” tumman suklaan jälkimaku.