Ara Chocolat’n kääreistä olen aiemmissa postauksissa jo tuumannut yhtä sun toista. Ne eivät ole markkinoiden kauneimmat, eivätkä ne myöskään tarjoa suklaalevylle minkäänlaista suojaa posti-/rahtimiesten käsittelyssä (terveisin harmitteleva jälleenmyyjä). Palajako on tylsän perinteinen, mutta olen tässä ihan viime päivinä huomannut, että palakoko on tässä levyssä hyvä makusteluun.

Kun taitan levystä pari palasta irti ja nuuhkaisen sitten katkaisukohtaa, nousee huulille hymy. Suklaa tuoksuu hedelmäiseltä, mutta siinä on muutakin. Siinä on jonkin verran perunapellon tuoksua ja aavistus rusinaisuuttakin. Koostumus on valmistajalle tyypillisesti sileä kuin mikä. Sula suklaamassa ei ole paksua tai laihaa, vaan jotain siitä väliltä. Täydellinen kokemus.

Maku on heti ensikosketuksesta sellainen, että tämä lupaa hyvää. Tunnistan ihan ensimmäisen sekunninpuolikkaan aikana, ennen kuin olen edes kerennyt puraista tai imeskellä suklaata, varsin tuttuja vivahteita. Olen maistanut tämän makuista suklaata ennenkin. Älä kuitenkaan kysy mikä se edellinen oli, sillä siihen en osaa vastata. Hedelmäisyyttä mausta ei löydy niin paljon kuin mitä ensinuuhkaisulla odotin. Tässä on kuitenkin aavistuksen verran mietojen ja makeiden hedelmien, kuten kypsän päärynän tai banaanin kaltaisia vivahteita. Toki olisi vielä kivempaa, jos nämä maut olisivat aavistuksenkaan voimakkaampia, mutta näinkin on erittäin hyvä! Suklaassa on myös ihan pienesti kitkeryyttä ja hapokkuutta (jälkimmäisenä mainittu on minusta hyvä ominaisuus), mutta kumpikaan ei ihan johtajan roolia ota. Maistan muuten myös hieman myöhemmin viljankaltaisia makuja. Tämä on kyllä todella maistuva suklaa, vaikka ei olekaan täynnä räiskyviä ja räjähtäviä makuja. Hillittykin voi olla todella hyvä!

Jälkimakua havainnoidessa suussa kihelmöi hapokkaan kaakaon merkiksi. Suuhun jää mielenkiintoinen maku, joka välillä tuo mieleen kahvin ja välillä vaniljan. Ehkä ihan viimeinen maku on aavistuksen palaneen kahvin.