Fidži (englanniksi Fiji) on kaukana! Se on kaukana täältä Oulusta (yli 14 000 km) mutta on tämä pieni tyynenmeren saariryhmävaltio kaukana lähes kaikesta muustakin. Lähimmät “yleisesti tunnetut” maat ovat Australia ja Uusi-Seelanti, jonne molempiin tulee soutumatkaa Fidžiltä noin 3 000 km. Siitä huolimatta käsiini on nyt kulkeutunut kaksi suklaalevyä, joista molemmat on valmistettu fidžiläisestä kaakaosta. Toinen valmistajista on uusiseelantilainen, Nelsonin kaupungissa liikettä pitävä Hogarth Craft Chocolate ja toinen yhdysvaltalainen Map Chocolate, jonka kotipaikka on Eugene, Oregon.
Maistettavat suklaat ovat Hogarth Craft Chocolate Fiji 73% ja Map Chocolate Fiji 78%. Hogarthin kääreissä kerrotaan kaakaon olevan lajikkeeltaan Forastero Amelonado -lajiketta, joka on peräisin Vanua Levun saarelta. Suklaasta löytyviksi makuvivahteiksi ehdotetaan kuivattua ananasta ja kuivattua luumua. Map Chocolaten nettisivuilla ehdotetaan heidän suklaastaan löytyvän hyvä tasapaino raikkaita ja maanläheisiä makuja. Molemmissa suklaissa on raaka-aineina luonnollisesti vain kaakaopapua, ruokosokeria ja kaakaovoita.
Ulkonäöllisesti Hogarthin suklaan kääreet ovat hieman pliisut, mutta suklaalevyn todella kaunis ja yksilöllinen kuvio korvaa kääreiden puutteita helposti. Map Chocolaten kääreet ovat hieman jännittävämmät, mutta en ole varma auttaako tuo ruskea paperi visuaalista puolta, kun sen alta paljastuu värikäs ja kaunis kartanpalanenkin. Silmiinpistävää on se, kuinka paksuilta molemmat suklaalevyt näyttävät.
Tuoksu Hogarthin hieman vaaleammassa suklaassa on täyteläisen suklainen, mutta siinä ei sen kummemmin ole kiinnostavia vivahteita. Tuoksu on toki miellyttävän suklainen tällaisenakin. Map Chocolaten suklaassa korostuu puolestaan rusinainen tuoksu, eikä tuoksu ole lähestään yhtä suklaisen täyteläinen.
Hogarthin suklaa on todella sileää koostumukseltaan. Se on ehdottomasti niin sileää kuin suklaa vain voi olla. Ainoa pieni negatiivinen juttu koostumuksessa on se, kuinka suklaa muuttuu sulaessaan hieman erikoisen tuntuiseksi. Suklaa ei sula suussa niin nopeasti kuin toivoisi ja kenties siitä syystä koostumus ei sulaneenakaan ole ihan sileä, kun sekaan jää vielä sulamattomia pikkupalasia. Map Chocolaten suklaalevyn taittaminen palaseksi vaatii enemmän voimaa kuin edellinen. Suklaa sulaa suussa helpommin kuin Hogarthin suklaa ja koostumus on myös erittäin sileä ja nautinnollinen.
Hogarthin suklaasta en ainakaan vielä parin palasen jälkeen saa irti kääreissä ehdotettuja makuvivahteita. Sen sijan suklaassa on todella täyteläinen maku, ihan kuten tuoksussakin. Kolmannen ja neljännen palasen jälkeen maistan vivahteita, jotka saattaisivat muistuttaa ehdotettuja ananaksen ja luumun makua. Jotain raikkaampaa makua taustalta kuitenkin tulee esille. Map Chocolaten suklaan maussa on aluksi aavistus vetisyyttä, jonka jälkeen esiin nousee erikoinen, lähes piparmintun raikasta muistuttava maku. Nettisivujen makuvivahde-ehdotuksia ajatellen en tästä varsinaisesti niitä raikkaita makuja löydä, ainakaan sellaisia hedelmäisen raikkaita. En saa sitä piparminttuista makua pois päästäni (tai suustani) ja se kyllä alentaa nautinnon tasoa.
Kun Hogarthin suklaa on sulanut ja kadonnut suusta, jää siitä hyvin samankaltainen jälkimaku kuin mitä tuoksu ja maku olivat aiemmin. Ei kummoisia vivahteita, mutta täyteläisyys pysyy loppuun asti. Map Chocolaten suklaan jälkimaku on hieman pliisu ja se on makua enemmän kenties sellainen raikas, jopa hapokas tunne suussa.
