Georgia Ramon julkaisi alkuvuodesta kaksi uutta maustamatonta tummaa suklaata ja tämä Jamaica on niistä nyt ensimmäisenä minun maistettavana. Olen tosin tätä suklaata levyllisen syönyt jo ennen tämän arvion kirjoittamista, joten minulle tämä on jo “tuttu” tuote. Kääreiden ulkonäkö on minusta erittäin onnistunut. Väritys mukailee Jamaikan lipun värejä ja kuviot puolestaan useita Georgia Ramonin aiempia suklaalevyjä tutulla “rengasmaisella” kuvioinnilla.

Maustamaton tumma suklaa tuoksuu yleensä ainoastaan kaakaolle, joka puolestaan on ottanut makunsa ja tuoksunsa maaperästä missä on kasvanut. Tässä suklaassa tuoksu on voimakas. Tuoksut eivät ole sieltä raikkaimmasta päästä vaan enemmänkin tulee mieleen maaperän ja kasvillisuuden maanläheiset tuoksut. Nahan tuoksua tästä löytyy myös. Tämä tuoksuu tietyllä tavalla “perinteiselle” tummalle suklaalle, mutta tuoksusta puuttuu onneksi kokonaan vaniljan ja pistävyyden tuoksu.

Koostumus ei ole silein mahdollinen ja sulaessaan suklaa muuttuu varsin paksuksi ja sakeaksi suklaamassaksi, joka tykkää tarttua hampaisiin ja ikeniin, josta makua sitten riittää pitkälle. Suklaa kuivattaa suuta jonkin verran ja viimeistään muutaman palasen jälkeen tekisi jo mieli hörpätä vaikka kulaus maitoa (vastustan kuitenkin houkutusta).

Suklaan maku on aluksi pähkinäinen. Se kehittyy hiljalleen hieman raikkaampaan suuntaan ja mukaan tulee viljan tai leivän makuja, sekä ripaus jotain mietoa ja “tummaa” hedelmää, kuten kypsää luumua. Kokonaisuutena maku on varsin voimakas! Tätä suklaata ei kukaan voi kutsua pliisuksi. Voimakkuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa kitkeryyteen, sillä suklaassa ei ole sitä pahaa kitkeryyttä paljoakaan. Kuvailisin makua vertailemalla lyönnin suoritusta kotimaisessa pesäpallossa ja amerikkalaisessa baseballissa. Meillähän pallo heitetään ylöspäin ja sitten paluumatkalla sitä kalautetaan pölkyllä sivusuuntaan. Tämän suklaan maku on kuitenkin selkeästi enemmän baseballinen, eli mailalla lyödään suoraan vastapalloon, jolloin siihen kohdistuu paljon kovempi voima. Tämä on paras kuvaus mitä tähän tilanteeseen pystyn tarjoamaan.

Jälkimaussa on kitkeryyttä enemmän kuin maussa. Mieleen tulee samanlaisia makuja kuin mustaa kahvia juodessa, se kaipaa jonkinlaista loivennusta. Otanpa siis uuden palasen baseball-suklaata.