Tämän Ameriikan Kaliforniassa sijaitsevan firman nimi tuo likaisen (?) mielikuvitukseni vuoksi aina mieleen kuvitteellisen aikuisviihdealan henkilön, mutta oikeasti nimi tulee yrittäjien sukunimistä. Yrittäjinä hääräävät Adam Dick ja Dustin Taylor. Molempien juuret ovat veneenrakennuksessa ja muissa puutöissä, joten sieltä löytyy selitys kääreiden merellisiin kuva-aiheisiin. Valmistaja on vienyt turhien raaka-aineiden poisjättämisen normaalia pidemmälle, sillä Dick Taylor -suklaisiin ei lisätä kaakaopapujen ja ruokosokerin lisäksi edes kaakovoita kuten useimmat muut craft-valmistajatkin tekevät. Kaakaopapuhan sisältää itsessään jo noin puolet kaakaovoita.

Maistettavaksi otin tähän sessioon kaksi maustettua tummaa suklaata, joissa kaakaopitoisuus on 72%. Suklaissa käytetyt kaakaot tulevat eri puolilta maapalloa, joten varsinaista vertailua suklaiden välillä ei pysty perustellusti tekemään. Black fig on tehty madagaskarilaisesta kaakaosta ja sisältää suklaan lisäksi mustaa Mission-viikunaa. Maple coconut puolestaan on valmistettu belizeläisestä kaakaosta ja sisältää suklaan lisäksi kookosta, vaahterasiirappia ja merisuolaa.

Ulkonäköähän näissä ei voi kääreiden osalta moittia lainkaan. Itse suklaalevyn kuviointi ei etupuolella häpeä kääreille mitään, mutta minä en ole koskaan tykännyt tällaisesta tavasta lisätä suklaan lisukkeet ainoastaan levyn yhdelle pinnalle. Sehän on toki valmistajalle helpoin tapa ripotella lisukkeet suklaamassan päälle, mutta tämä jättää visuaalisuudelle kovasti toivomisen varaa. Rokotan kuitenkin vain yhden pisteen tästä selkeästä visuaalisesta virheestä.

Black fig, joka siis on tehty madagaskarilaisesta kaakaosta, tuoksuu todella marjaiselta ja juuri siltä, miten olen tottunut ko. kaakaon suklaat haistamaan. Nuuhkaisen lisäksi myös levyn lisukkeetonta etupuolta ja väitän tämän perusteella, että viikuna ei tuo tuoksuun mitään lisää ja olisihan täydellisyyteen toki vaikea mitään lisätäkään. Maple coconutin olisin sen sijaan olettanut tuoksuvan ihan eriltä eri puolilta nuuskuteltuna, mutta toisin kävi. Molemmat puolet tuoksuvat kookokselta tai viljalta, ehkä kuitenkin hieman voimakkaammin taustapuolelta. Suklaan oma tuoksu jää yllättäen lisukkeen peittoon. Vaahterasiirapin makeutta en tunnista tuoksusta lainkaan.

Minä pidän pääasiassa lisukkeettomista ja maustamattomista suklaista, tai oikeammin sanottuna sellaisista, missä ei ole tuntuvia lisukkeita. Näiden suklaiden tapauksessa on tietenkin turha odottaa sileyttä. Black fig -suklaan viikunanpalaset ovat alkuun kovia, mutta ne pehmenevät suussa hieman lämmetessään ja muuttuvat sitkeiksi pureskeltaviksi. Sattumien sitkeys tavallaan kiehtoo, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, etteikö sileä koostumus olisi selvästi mieluisampi. Maple coconutissa sattumien koostumus on tietenkin hyvin erilainen. Paahdettaessa varsin rapeiksi (kuiviksi) muuttuneet kookoshiutaleet tuntuvat suussa hieman samalta kuin müsli tai muut viljapohjaiset jutut. Hyvänä puolena (tavallaan) mainittakoon, että kun suklaa sulaa suusa, sekoittuvat nämä hiutaleet tasaisesti suklaan sekaan ja sitä kautta jokaiseen suun koloon ja kuoppaan.

Black fig -suklaan osalta makunystyrät saavat shokkiherätyksen tyypilliseltä madagaskarilaiselta kaakaolta. Suklaa on todella hapokas, raikas ja kirpsakka. Viikunan makeus loiventaa makua hieman, mutta vasta hyvän tovin jälkeen, eikä kaakaon maku (onneksi) missään vaiheessa jääkään taka-alalle. Viikunanpalasia pureskellessa niiden makeus pääsee paremmin esiin, mutta ei niiden maku muutoin kovin selkeä ole. Ehkäpä suklaan pitäisi tällaisella lisuukkella olla miedompi ja maltillisempi oman makunsa osalta. Viikunat eivät kuitenkaan heikennäkään kokonaismakua. Aivan upea suklaa makujensa puolesta! Maple coconut on varsin erimakuinen. Ilmeisen voimakkaasti paahdetut kookoshiutaleet antavat suklaalle kookoksen maun sijasta viljaisen maun. Leipämäinen maku suklaassa ei ole omaa mukavuusaluettani, mutta ei se ihan täysin onnistu belizeläisen kaakaon makua pilaamaan. Ainesosaluettelossa mainituista vaahterasiirapista tai merisuolasta ei valitettavasti löydy minkäänlaisia havaintoja. Jospa makea ja suolainen kumosivat toisensa valmistusprosessissa…

Viikunanpalaset Black fig -suklaassa tarttuvat pureskellessa tietenkin hampaisiin ja vaikuttavat täten jälkimakuun. Makeus onkin jälkimaussa selvästi vahvempi kuin varsinaisessa maussa, sillä kaakaon raikkaatkaan maut eivät viivy suussa yhtä pitkään kuin viikunanpalaset. Jälkimaku on kuitenkin erittäin hyvä, joskin sattumien irroitteleminen hampaista on pienoisesti rasittavaa. Maple coconutissa itse suklaan jälkimaku pääsee esiin vasta viiveellä ja tuntuu, että belizeläisen kaakaon täysi potentiaali pääseekin vasta täällä vapaaksi. Raikkaat ja hedelmäiset makuvivahteet eivät juuri esiin päässeet vilj… eikun kookossuklaata syödessä.