Tilasin amerikkalaisesta verkkokaupasta suklaita enemmän kuin vähän ihan sillä mielin, että tutustun vähän Euroopan ulkopuoliseenkin bean to bar -suklaamaailmaan, eritoten heidän suklaisiin. Mistä sen tietää, jos joku päivä joku näistäkin valmistajista kuuluisi Laatusuklaan maahantuomiin suklaisiin, vaikka sellaisia suunnitelmia ei juuri nyt ole. Tiedän Internetin syövereistä jo varsin monta jenkkivalmistajaa (craft chocolate makers, kuten he asian ilmaisevat), mutta en ole pitkään aikaan päässyt heidän tuotoksia maistamaan. Onhan oma kiinnostukseni bean to bar -suklaita kohtaan kuitenkin lähtöisin juurikin amerikkalaisvalmistajien suklaista, joita vuosia sitten sain nettituttuni kautta käsiini.

Otin nyt maistettavaksi suklaista ne neljä, joissa kaakao on peräisin Guatemalasta. Kolme suklaiden valmistajista on amerikkalaisia (Dick Taylor, Fresco ja Parliament Chocolate) ja yksi englantilainen (Dormouse Chocolates). Amerikkalaisvalmistajien suklaat ovat kaikki kaakaopitoisuudeltaan 70% kun brittivalmisteinen on pykälän tummempi, 72%. En aio kirjoittaa jokaisesta suklaasta omaa arviota blogiini kuten yleensä on tapanani, vaan kommentoin tässä postauksessa vain tärkeimpiä havaintojani suklaiden eroista, pääasiassa mausta.

Dick Taylor, joka on valmistanut suklaan Guatemala Lanquin 70% löytyy Pohjois-Kaliforniasta, Eurekan kaupungista. Kaakao on peräisin Alta Verapáz -alueelta Guatemalassa, jossa suklaalle nimensä lainannut kaupunki Lanquin sijaitsee. Suklaa sisältää ainoastaan kaakaon ja luomuruokosokerin. Tarkempaa kaakaolajiketta ei ilmoiteta.

Dormouse Chocolates, joukon ainoa brittivalmistaja, toimii Manchesterissä ja heidän suklaansa on nimetty pelkistetysti Guatemala 72%. Kaakao on peräisin samalta Alta Verapázin alueelta kuin Dick Taylorin suklaa. Suklaan ainesosiin kuuluu kaakaopapujen ja kaakaovoin lisäksi muscovado-sokeria, johon en ole koskaan aiemmin suklaissa törmännyt. Käytettyjen kaakaolajikkeiden kerrotaan olevan Trinitario, Ylä-Amazonin Forastero ja Amelonadoa (joka minun silmiin näyttää googlattuna varsin samanmuotoiselta kaakaopuun hedelmältä kuin useimmat Trinitariot, mutta joka varmaan on näitä uudelleen nimettyjä/löydettyjä lajikkeita vanhan Forastero, Trinitario, Criollo -jaottelun sijasta).

Fresco löytyy Washingtonin osavaltiosta Yhdysvaltain itärannikolta, Kanadan rajalta. Osavaltiota ei pidä sekoittaa länsirannikolla sijaisevaan valtion pääkaupunkiin, Washington DC:aan. Suklaan nimi on Guatemala Polochic Valley 70% ja sen kerrotaan olevan rajoitettu erä (limited release). Suklaasta löytyy samalla kaakaopitoisuudella kolme eri versiota, joissa kaakaon paahtoaika vaihtelee. Tämä minun suklaa on paahtoasteeltaan kevyt (light). Muut variaatiot olisivat medium ja tumma (dark). Kaakao on lähtöisin Polochic-laaksosta Guatemalasta. Tarkempaa kaakaolajiketta ei kerrota, mutta tätä kaakaota ei ole viety Guatemalan ulkopuolelle ennen vuotta 2016.

Parliament Chocolaten suklaan nimi on Guatemala Q’eqchi 70%. Yrityksen kotipaikka on Redlands, Kalifornia, joka täältä härmästä katsottuna on kutakuinkin osa itäisintä Los Angelesia. Kaakao on peräisin Lachuan alueelta Guatemalasta, jossa Q’eqchi-kansa kaakaota viljelee. Suklaa sisältää kaakaon lisäksi vain ruokosokeria.

Maistan suklaita vaihtelevassa järjestyksessä kolme eri kierrosta. En nyt anna pisteitä tuoksusta, ulkonäöstä tai koostumuksesta, vaan ainoastaan mausta. Löydät lopusta eri kierroksilla antamani arvosanat kullekin suklaalle ja tietenkin suklaiden paremmuusjärjestyksen minun suussa. Ensimmäinen ja toinen kierros on maisteltu aikalailla peräkkäin. Ennen kolmatta kierrosta pidin puolen tunnin tauon.

Ensimmäinen kierros:

Maistan ensimmäisenä Dick Taylorin suklaata. Suklaasta löytyy varsin pian ihan ripaus tiukan viinan makua, mutta se mietonee nopeasti punaviinin suuntaan. Suklaan maussa on kitkeryyttä jonkin verran, mutta suklaa on todella sileää ja sulaa liukkaasti. Dormousen suklaan alkumaku on ihan erilainen! Tässä on vahva puun (!) maku ja vasta hetken imeskeltyäni esiin tulee todella mielenkiintoisia, hedelmäisiä makuja kuten luumua, rypälettä ja ehkä persikkaa. Kitkeryyttä tässä ei ole lainkaan ja koostumuskin on sileä kuin mikä, todella maukas suklaa. Frescon suklaa sulaa nopeasti suussa ja alkumaku on hieman leipäinen tai viljainen. Pikkuhiljaa maun seasta löytyy myös aavistuksen hedelmäisiä vivahteita, mutta ne jäävät todella miedoiksi. Suklaa on kuitenkin erittäin miellyttävän makuinen ja täysin vailla kitkeryyttä. Parliamentin suklaan alkumaku on jännittävän piparminttuinen, pihkainen, kanelinen ja hieman kitkeräkin. Tylsäksi ei voi tätäkään suklaata nimetä missään nimessä. Suuhun jää kihelmöivä tunne, mutta on tietenkin mahdoton sanoa mistä (yhdestä tai useasta) suklaasta se on peräisin.

Toinen kierros:

Aloitan nyt Frescon suklaasta. Makuon varsin pehmeä ja tämä on “helppo” tumma suklaa aloittelijallekin. Ei kiteryyttä tai vikoja, mutta hieman puutteita, kun ne jännittävimmät maut puuttuvat. Dormousen suklaan alkumaku on nyt ihan erilainen. En enää maista puuta, mutta selvästi edelleen luumun ja tuoreen tumman rypäleen maun. Suklaa tuntuu hieman makealta, vaikka tässä onkin joukkiosta vähiten sokeria. Parliamentin suklaalevy on hieman paksumpi kuin muilla. Alkumausta löytyy edelleen se piparminttuinen vivahde ja se hieman kutkuttelee kieltä. Piparmintun lisäksi kutsuisin tätä makua varsin mausteiseksi. Dick Taylorin suklaa napsahtaa niin äänekkäästi levystä palaksi, että poikkeaa erityisesti siinä muusta joukosta. Maku on nyt alkuun multainen ja itse asiassa aika epämiellyttävän tunkkainen. Onpa vain outo maku.

Kolmas ja viimeinen kierros:

Aloitus mennään Parliamentin tahdissa. Suklaassa maistuu miedosti rusinaisia vivahteita, mutta kaikki maut tuntuvat nyt todella miedoilta. Hetken makustelun ja pureskelunkin jälkeen esiin tulee mausteisia vivahteita ja pieni aavistus banaaninkin makua. Toisena maistelen Frescon tuotosta. Tämä suklaa on edelleen se “helpoin”, mutta ei missään nimessä heikoin tässä nelikossa. makuvivahteet ovat samat kuin aiemmilla kierroksilla, mutta suklaa tuntuisi nyt maistuvan jopa paremmalta kuin aiemmin. Dick Taylorin suklaa napsahtaa pöytälämpimänäkin äänekkäimmin. Mausta hyökkää ensimmäisenä esiin todella multainen maku, mutta mieleen tulee myös makumuisto lapsuudessa syömästäni salmiakkijauheesta. Dormouse on makusteluhetken (joka on nyt jo vierähtänyt tunniksi) viimeinen suklaa. Suklaassa on hedelmäisiä makuja ja liekö valmistuksessa käytetty muscovado-sokeri syypää siihen, että tämä vähäsokerisin suklaa maistuu makeimmalta.

Tuomio:

Kärkikaksikko erottuu varsin selkeästi edukseen kahdesta muusta suklaasta. Dormouse ja Fresco pesevät muilla lattian. Varsin mielenkiintoista oli jälleen huomata, että jopa saman alkuperämaan kaakaosta tulee niin eri makuisia suklaita. Nämä neljä olivat kaikki keskenään ihan eri makuisia ja saman suklaan makukin vaihteli tämän maistelun aikana. Suklaan makuunhan vaikuttaa kuitenkin kaakaon kasvupaikan (maaperän ja ilmaston) lisäksi mm. fermentointi ja tietenkin suklaavalmistajan suorittamat työvaiheet aina kaakaon paahtamisesta lähtien. Tällainen testi olisi kiva suorittaa uudestaankin. Minulla löytyy ainakin perulaisesta kaakaosta valmistettuja suklaita varastosta toiseenkin vertailuun.

Tässä suklaiden arvosanat eri kierroksilta (asteikolla 1-10) kokonaispisteiden mukaisesti paremmuusjärjestyksessä:

1. Dormouse Chocolates Guatemala 72% (10, 10, 9 -> ka: 9,67)
2. Fresco Guatemala Polochic Valley 70% (9, 9, 10 -> ka: 9,33)
3. Parliament Chocolate Guatemala Q’eqchi 70% (8, 8, 8 -> ka: 8,00)
4. Dick Taylor Guatemala Lanquin 70% (8, 5, 7 -> ka: 6,67)