Osaisitko osoittaa Belizen valtion sijainnin tyhjältä maailmankartalta? Ei se mitään, en minäkään. Belize sijaitsee siellä Meksikon itäisimmän osan eteläpuolella ja Guatemalan itäpuolella, Karibianmeren rannalla. Se on siis mannervaltio, ei saari, kuten “vieressä” sijaitsevat Jamaika ja Kuuba. Olen aiemmin törmännyt muutamaltakin valmistajalta belizeläisestä kaakaosta valmistettuun suklaaseen ja lähes poikkeuksetta ne ovat olleet minun makuuni. Ne ovat olleet hedelmäisiä ja raikkaita, tosin erilaisiakin kokemuksia löytyy ja satokausissakin vaikuttaa olevan eroja. Nyt nettitilauksen ansiosta käsillä on kahden jenkkivalmistajan Belize-suklaata, joita tässä makustelen ja yritän välittää makukokemuksia sinne ruudun toisellekin puolelle.
Terroir Chocolate toimii Fergus Fallsin kaupungissa Minnesotassa, joka on vain noin sadan kilometrin päässä Fargo-nimisestä kaupungista, jonka elokuvaharrastajat tunnistavat siitä kaupungin nimeä kantavasta loistavasta tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta, joka ei liity tähän suklaajuttuun millään tavalla. Minnesota on siellä Kanadan rajalla, Winnipegin eteläpuolella. Kaakaopapujen tarkkaa lajiketta ei kerrota, mutta sen alkuperä on Maya Mountain -vuoristossa, kuten itse asiassa taitaa olla muissakin belizeläistä kaakaota sisältävissä suklaissa, joita eteeni on kulkeutunut. Kaikki ainesosat, eli kaakaopavut, ruokosokeri ja kaakaovoi ovat luomusertifioituja.
WM Chocolaten koti löytyy Madisonin kaupungista, Wisconsinin osavaltiosta. Hassu sattuma sinänsä, mutta Wisconsin on Minnesotan naapuriosavaltio idässä. Kaakaot molempiin suklaisiin ovat siis matkanneet kutakuinkin saman matkan kasvupaikasta. Tämän suklaan kääreissä tarkennetaan Maya Mountains -vuoriston sijaintia sen verran, että lähistöllä virtaa myös Moho-niminen joki. Moho River -termiin olen myös törmännyt ennenkin. WM Chocolaten suklaassa on täsmälleen samat ainesosat kuin Terroirilla, mutta kaakaopitoisuushan näissä eroaa jonkin verran. Poikkeuksellisesti myös ruokosokerin alkuperä löytyy WM Chocolaten nettisivuilta mainittuna: Costa Rica. Terroirilla kaakaopitoisuus on 77% ja tässä WM Chocolaten levyssä sitä on “vain” 68%. WM:n kääreen takaa löytyy myös makuprofiilia kuvastava käppyränkaltainen, joka kertoo selkeätä kieltä siitä, että odotettavissa pitäisi olla erittäin hedelmäinen ja melko makea suklaa.
On sanomattakin selvää, että suklaiden yhdeksän prosenttiyksikön ero kaakaopitoisuudessa tuntuu, kun kyseessä on täsmälleen sama kaakao. Muussa tapauksessa tuollaistakaan pitoisuuseroa ei välttämättä huomaisi, koska eri alueiden kaakaoissa voi olla niin monenlaisia vivahteita, että varsinkin harjaantumattoman suklaamakuaistin on haasteellista erottaa makuvivahteita suklaan kitkeryydestä tai yleisestä voimakkuudesta. Monet tällaisia suklaita ensimmäistä kertaa maistelleet ovat todenneet vaaleampiakin suklaita “kitkeriksi” tai “tymäköiksi”, koska eivät ole tottuneet makuvivahteisiin, joita markettien teollisista suklaista ei parhaimillaankaan löydä. Aivot vaan eivät aina osaa pukea makuja sanoiksi.
Ensimmäinen kierros:
Aloitan makusteluni vaaleammasta suklaasta, eli ruskeakääreisestä WM Chocolaten suklaasta, jossa käytettyjen papujen kerrotaan olevan toissavuoden satoa. Onpa vain hedelmäinen suklaa! Tämä sulaa suussa todella sileäksi ja pehmeäksi ja hedelmäisiä vivahteita riittäisi vaikka lähimarketin hedelmäosastolle jaettavaksi. Kitkeryyttä tässä ei ole lainkaan ja sitä luvattua makeuttakaan ei ole niin paljon kuin odotin ja pelkäsin. Terroir Chocolaten, sinisissä kääreissä oleva suklaalevy on selvästi ohuempi kuin kaverinsa, mutta molempien levyjen paino on 57 grammaa. Nyt on todellakin vuorossa tummempi suklaa, sillä tässä raikas hedelmäisyys antaa kyllä odottaa itseään, eikä samanlaista hedelmähyökkäystä tulekaan. Tässäkään ei ole kitkeryyttä juuri lainkaan ja tämä olisikin oiva suklaa sellaiselle, joka haluaa “keskivertoa tummempaa”, mutta ei kuitenkaan kitkerää suklaata. Harmi kun tästä Terroir Chocolaten suklaasta on kadonnut kokonaan ne hedelmäiset piirteet. Sitä ei yksin suklaan tummuus selitä, vaan jotain on tehty valmistuksessa eri tavalla, mielestäni väärin.
Toinen kierros:
Pidin ensimmäisen kierroksen jälkeen vartin tauon, johon sisältyi myös iso hörpyllinen raanavettä ja aloitan toisen kierroksen tummemmalla Terroir Chocolaten suklaalla. Kitkeryyttä tässä ei maistu vieläkään, mutta niitä kovasti kaivattuja hedelmäisiä makujakaan ei vaan löydy. Suklaa maistuu nyt ehkä hieman vaaleammalta kuin ensimmäisellä kierroksella, kun ei ole vertailukohtaa “edellisestä suklaasta”. Kyllä tämä on ihan hyvä suklaa, mutta jo toisella maistamiskerralla hieman tylsä. WM Chocolaten suklaa maistuu nyt ihan aluksi joltain vihannekselta! Mieleen tulee lähinnä keitetty porkkana. Maku (onneksi) muuttuu hedelmäisemmäksi, joskaan en nyt saa sitä porkkanan makua mielestäni. Tässä korostuu suklaan pehmeys ja sileys ihan eri tavalla kuin Terroirin suklaassa.
Tuomio:
Taidanpa lopetella näiden kahden suklaan makustelun kahteen kierrokseen, sillä erot kävivät jo varsin selviksi. Hedelmäisempi ja vaaleampi on selvästi enemmän minun makuuni. Aiemmat belizeläissuosikit ovat olleet 70 prosenttisia, joten tämähän menee samaan kategoriaan. Jos arvosanoja aletaan jakamaan, ja tässä blogissahan niitä kyllä jaetaan, niin WM Chocolatelle irtoaa kevyesti makuarvosana 9,50 ja Terroir Chocolatelle 8,50 vastaavaa pistettä asteikolla 1-10. Molempien suklaiden arvosana laskisi, jos huomioitaisiin myös tökeröt ja tylsät kääreet, mutta tämä oli vain pikainen maisteluhetki.
