Tämä uusi valkosuklaa on niitä suklaita, jotka väistämättä herättävät kysymyksen siitä, mitä suklaan sekaan saisi/pitäisi tai ei saisi/pitäisi sekoittaa. Joo, onhan tämä valkosuklaa, joten käytän termiä suklaa tässä löyhästi. Nyt käsi ylös, jos olet aiemmin maistanut suklaata, jossa on lehtikaalta tai sinapinsiemeniä? Kehoittaisiin nyt laskemaan käden alas, mutta tuskinpa kukaan nosti kättänsä, syystä.

Ulkonäkö tässä paketissa sopii hyvin yhteen syksyisen Oulun luonnon kanssa. Ruskan värit löytyvät kääreistä ja terveellisen kaalen vihreä väri suklaasta. Vihreän seassa näkyy vaaleampia, kellertäviä palluroita, jotka osoittautuivat kokonaisiksi sinapinsiemeniksi. Siis niitä mitä siellä Felixin Maku-kurkun nesteen seassa lilluu ärsytykseen asti, varsinkin viimeisiä siivuja purkin pohjalta onkiessa. Vihreä väri suklaalevyssä ei tietenkään ole ihan normaalia, mutta eipä tässä mitään muutakaan normaalia varsinaisesti ole, joten antaa mennä vaan, kun on sille tielle lähdetty.

Vihersuklaa tuoksuu kyllä kasvikselle enemmän kuin suklaalle. Ehkä siitä hieman kaalenkin tuoksua irtoaa, mutta enimmäkseen vaan sellaista “yleisvihannesta”. Luulen myös haistavani sinapin tuoksua, sillä onhan noita sinapinsiemeniä (5%) aika tiheässä.

Lehtikaali (13%) löytyy valkosuklaan seasta kuivattuna ja jauhettuna, joten sitä ei (onneksi) tunne suussa. Sinapinsiemenet ovat kokonaisia, joten luvassa voi olla räjähtäviä makuelämyksiä kun sellaiseen hampaansa iskee. Onhan noita siemeniä ihan kiva pureskella ja ainakin ne poikkeavat yleisemmistä suklaiden lisukkeista merkittävästi koostumuksensakin puolesta. Siemenet ovat sellaisia puolisitkeitä. Valkosuklaa muutoin on varsin sileää ja sulaa nopeasti suussa ja käsissä.

No niin, ollaan päästy maistamiseen asti ja heti pistettyäni palasen suuhuni hampaani iskivät kiinni sinapinsiemeneen, jonka jälkeen kaikki muut maut jäivät unholaan. Maistoin kyllä aluksi kaalen makua, mutta sinapinsiemen tuo suklaalle niin paljon potkua, että meinaa ihan puuskututtaa. Ei tämä tulisuudessaan chilille pärjää, mutta ei kyllä kovin kauas taaksekaan jää. Haukkaan toisen palasen ja imeskelen sitä nyt maistaakseni kaalen. Ja maistankin. Vaikken välttämättä haluaisikaan. Onhan tämä aika hullunkurinen maku ja on todella vaikea muistaa, että syön nyt suklaata. Ymmärrän nyt miksi lapset eivät syö ruusukaalia ja miksi kukaan ei tykkä kaalikeiton tuoksuisesta kodista. Imeskelyssä ongelmana on vain se, että kun valkosuklaa sulaa pois, jää suuhun kymmenkunta sinapinsiementä, eikä mitään, mikä lieventäisi makua. Murskaan siemenet takahampaiden välissä ja kestää kymmenisen sekuntia ennen kuin vahva mausteisuus saavuttaa makuhermoni. Sen jälkeen poltetta riittääkin ainakin minuutiksi. Kyllä nyt täytyy olla itselleen rehellinen ja todeta, että en tykkää tämän valkosuklaan mausta. Tämä on tällaisena kuriositeettina mielenkiintoinen kokeiltava, mutta en ikinä ostaisi tätä herkutteluun. Onhan tällä hyvä tietenkin jekuttaa kavereita.

Jälkimakuna suuhun jää vain sinapin voimakasta makua. En usko, että kaalen maku jälkimakua mitenkään parantaisi, vaikka sitä olisikin läsnä. Sinapin maku toki on selvästi mieluisampi kuin kaalen, mutta ei kumpikaan makuaine oikeasti kuulu suklaaseen, olipa se sitten valkoista, maitoista tai tummaa. Vai toimisikohan sinapinsiemen tummassa suklaassa ilman kaalta…?