Nyt on todellakin ihan uutta ihanuutta monessa muodossa käsillä! Ensinnäkin, uusi valmistaja. En ole koskaan aiemmin maistanut tämän puoli vuotta sitten toimintansa aloittaneen valmistajan suklaita. Toiseksi, en ole koskaan aiemmin maistanut intialaisesta kaakaosta valmistettua suklaata keneltäkään valmistajalta*. Kolmanneksi, en ole koskaan aiemmin syönyt venäläisen valmistajan valmistamaan bean to bar -suklaata. Harvoin törmää näin moneen uuteen asiaan yhdessä ja samassa suklaassa.

Kun ensi kerran näin tämän valmistajan suklaalevyjen (40g) kääreitä, ajattelin, että ne näyttävät hieman vanhanaikaisilta. Nyt kun olen niitä pyöritellyt käsissäni jo tovin, muutan sanan vanhanaikainen muotoon retro. Kääreet ovat värikkäitä ja niissä esiintyy kaakaon alkuperään liittyviä symboleja. Mikä näissä suklaissa kuitenkin ulkoasullisesti ja käytännöllisesti on huimaa, on paketointi. Lähes poikkeuksettahan on niin, että sen jälkeen kun olet avannut suklaalevyn, on sen saaminen takaisin pakkaukseen joko haasteellista, sotkuista tai molempia. Tämän pahvisen rasian sisällä on kuitenkin toinen, läpinäkyvä ja muovinen kaksiosainen rasia, jolloin suklaan uudelleenpaketointi ja esiinottaminen seuraavillakin kerroilla on vaivatonta ja siistiä. Njoo, joku toki saattaa takertua tuplapaketoinnin ekologisuuteen, mutta minä en. Toimivuus on huippuluokkaa!

Paketointi muuten helpottaa suklaan nuuskimistakin erittäin paljon. Suklaa tuoksuu pääosin mausteiselta ja tupakkiselta, eli varsin maanläheiseltä. Kun taitan levystä pienemmän palasen ja nuuskuttelen murtumakohtaa, irtoaa suklaasta myös punaviinin ja rusinan aromeja. Jollakin tavalla minttukin käy toistuvasti mielessä suklaata nuuhkiessa. Eipä voi ainakaan tuoksuttomaksi moittia tätä suklaata!

Suklaa on koostumukseltaan sileä ja kun se sulaa, se muuntautuu suussa varsin paksuksi ja aavistuksen suuta kuivattavaksi massaksi. Tällainen paksu suklaamassa on minulle mieluisa ja se saa suklaan tuntumaan yleelliseltä.

Nappaan palasen suuhuni ja annan suklaan hiljalleen sulaa kielen ja kitalaen välissä kevyesti imeskellen. Aluksi irtoaa kevyesti rusinaista ja hedelmäistä makua. Hetken kuluttua maku muuttuu alkuvaihetta makeammaksi. Puraisen palasen pienemmiksi osiksi ja esiin tulee melko selvä puun maku! En osaisi nimetä puulajia, mutta sentään siinä ei pihka maistu. Suklaassa tuntuu olevan jonkin verran karvautta ja se kuivattaa suuta. Suklaan maut muuntautuvat astetta raikkaammiksi, kun välillä pureskelen suklaata ja sitten jatkan imeskelyä. Kevyt kitkeryys säilyy suklaassa koko makustelun ajan. Odotan mielekiinnolla seuraavan intialaiskaakaosta valmistetun suklaan maistamista, sillä kahden tai useamman maistamisen jälkeen varmasti jo tunnistaa alueelle ominaisia makuvivahteita. Tämän suklaan kaakao on peräisin Keralan alueelta, Manayathadamin ja Kaithapparan kylistä, jotka löytyvät ihan Intian eteläkärjen länsirannikolta.

Jälkimaku muistuttaa enemmän suklaan tuoksua kuin makua. Jälkimaku on mausteinen, mutta mainittavaa kitkeryyttä siinä ei ole.

Ainesosat: kaakaomassa, ruokosokeri

*) Intiaa ennustetaan harrastajien parissa vuoden 2018 uudeksi kaakaon alkuperän buumimaaksi, joten Intia-suklaita tulee varmasti markkinoille valmistajalta jos toiseltakin.