Tämän valkosuklaalevyn kääreiden ulkoasu on lähimpänä äitienpäiväkortin olemusta kaikista näkemistäni suklaista. Valkoinen tausta ja hempeät vaaleanpunaiset sävyt meinaavat saada aikuisenkin miehen toteamaan hellästi “awww…”, mutta ei kuitenkaan ihan. Vaikka suosittelenkin tätä äitienpäiväkortin korvaajaksi, en itse innostu herttaisesta värityksestä ihan täysillä, vaikka ymmärränkin syyt värityksen takana. Itse valkosuklaan violetin ja pinkin välimaastoon sijoittuva väri on toki erikoinen, mutta ei se juuri suklaata ensimmäisenä tuo mieleen.
Mielestäni valkosuklaan päälimmäinen tuoksu tulee ruusuöljystä, jota tässä on niinkin vähän kuin alle 0,01%. Selvästi voimakastuoksuinen aine siis kyseessä. En varmuudella pysty väittämään tunnistavani vadelman omaa tuoksua, mutta toisaalta raikkaan kukkaisessa tuoksussa ei voi olla ihan varma siitä, mistä mikäkin tuoksun vivahde on peräisin. Tuoksu on omaan nenääni hitusen pistävä.
Punainen valkosuklaa on saatu sileäksi. Sekä vadelma että ruusu löytyvät suklaasta “ainoastaan” aitoina makuina, joten tämän suklaan nauttimisen jälkeen ei todellakaan ole tarvetta kaivella vadelman siemeniä hampaankoloista, kuten monesti vadelmasuklaiden jälkeen joutuu ja se on kyllä ilon aihe jos mikä! Valkosuklaassa ei ole lainkaan rouskeita tai sattumia ja valkosuklaaksi tämä tuntuu myös yllätävän vähän “liukkaalta” ja rasvaiselta kuten valkosuklaat yleensä, joten pojoja siitäkin.
Suklaasta puhuttaessa, olipa sen väri sitten mikä tahansa, on maku kaiken A ja O. Kuten valkosuklaissa yleensäkään, ei tässäkään voida puhua kaakaon todellisesta mausta mitään, koska kaaomassaa ei valkosuklaassa tietenkään ole lainkaan. Dominikaanisesta tasavallasta peräisin olevaa kaakaovoita levyssä on kuitenkin peräti 40% ja kun laatusuklaa kuitenkin on kyseessä, ei suklaasta tietenkään löydy muita rasvoja lainkaan. Ilokseni valkosuklaa ei myöskään sisällä lainkaan vaniljaa, joten kaikki mitä maistan on sitä, mitä kääreissä luvataankin: ruusu ja vadelma yhdessä tekevät valkosuklaasta melko kirpsakan imeskeltävän. Maku oletettavasti jakaa mielipiteitä, kun sitä kaakaon makua ei ole ja tilalla on melko parfyyminen elämys. Omaan makuuni tämä maku on hieman liian erikoinen ja kaipaan kaakaon makua.
Jälkimakunakin tästä jää suuhun vain miedon parfyyminen maku. Vähän samankaltainen kuin silloin, kun on pitänyt suuta auki sillä alueella, jossa vaimo on juuri suihkauttanut ihanaista hajuvettä ilmoille. Ukkomiehet tietävät tämän, eikö vain?
Ainesosat: kaakaovoi, raakaruokosokeri, maitojauhe, kuivattua vadelmaa (12%) & ruusuöljy Rosa Damascena (<0,01%)
