Kääreiden vaalea ja hento väritys on vaihtelua Chocolate Treen suklaalevyissä. Syy hempeyteen löytyy suklaasta, joka on poikkeuksellisesti valkosuklaata (ainoa lajissaan CT:n valikoimassa) ja joka sisältää suklaan vihollista numero yksi, vaniljaa. Kaakaovoi, jota suklaassa on peräti 40%, on peräisin madagaskarilta ja kaakaomassaahan ei valkosuklaasta tietenkään löydy. Nätti on tämäkin kääre, nätti kuin mikä ja vieläpä söötti. Suklaalevy itsessään ei ole ihan valkoinen, vaan siinä on pinkkiä sävyä ja tietenkin kuivattua vadelmaa palasina.

Tuoksu on tässä valkosuklaassa varsin mausteinen. En haista vadelmaa, enkä kyllä Earl Grey -teetäkään suoranaisesti (josta bergamotti on meille tuttu), vaan ihan jotain muita mausteita. Tuoksu on kaksijakoinen. On tuo mainittu mausteinen puoli, mutta lisäksi myös kenties valkosuklaasta ja vadelmasta lähtöisin oleva kevyempi puoli. Ihan hitusen verran kuvittelen haistavani jotain appelsiinin kaltaistakin, vaikka varmaan ei pitäisi. Ei tämä kyllä suklaan tuoksuna ole kummoinen.

Levystä löytyy runsaasti kuivattua vadelmaa ja kun ajatellaan, että tuoreenkin vadelman syöminen on yleensä sitä siementen kaivelua hampaankoloista, niin koostumus on tuoksun jälkeen kyllä suklaan heikoin lenkki. Valkosuklaaksi tämä tuntuu sulavan suussa varsin hitaasti, mikä on erikoista, koska kaakaovoihan yleensä on juuri se ainesosa, joka suklaan sulattaa sormiin. Tämä johtuu siitä, että kaakaovoin sulamislämpötila on ihmisen ruumiinlämpötilaa alhaisempi.

Valkosuklaan maku on onneksi raikkaampi kuin tuoksu. Ihan sellainen kesäisen vadelmainen ei makukaan ole, sillä tuo bergamotti antaa valkosuklaalle oman leimansa, enkä ole ihan varma tekeekö se kokonaisuutta pelkästään maukkaammaksi. Valkosuklaahan on aina makeaa, niin tämäkin. Vadelmasta ei irtoa ihan niin paljon makua kuin toivoisin ja bergamotista puolestaan hieman enemmän kuin toivoisin. Seurauksena on hieman sekava makujambalaya, jolle toki löytynee oma kuluttajaryhmänsä. Minä vaan en kuulu siihen ryhmään, ainakaan täyspäiväisenä jäsenenä.

Jälkimakuna suuhun jää makean teen maku. Vasta tässä vaiheessa suussa maistuu oikeasti Earl Grey -tee. Bergamotin kannalta tämä jälkimakuvaihe on ehdottomasti sen huippukohta. Vadelma sen sijaan ei täällä oikein pääse esiin.

Ainesosat: Ruokosokeri, maito, kaakaovoi, vadelma (10%), bergamottiöljy (<1%) & vanilja