Ei ole mielipiteeni muuttunut ulkonäön suhteen sen jälkeen kun edellisen arvioni Dandelionin suklaasta kirjoitin kaksi tuntia sitten. Ei vaan iske, se on vanhanaikainen ja tylsä.

Tuoksussa on jotain lievästi pistävää ja yleisesti ottaen tuoksu on hieman synkkä. Pientä luumumaista ja jotain muutakin miedompaa hedelmäistä tuoksua suklaasta löytyy synkkyyden vastapainoksi, kenties pieni vivahde aprikoosia.

Suklaan sulaminen alkaa välittömästi suklaan osuttua kielelle. Tämä siitä huolimatta, että suklaassa ei ole lisättyä kaakaovoita (kaakaopavuthan toki sisältävät kaakaovoita ihan ilman lisäämistäkin). Koostumus on miellyttävän sileä, juuri sellainen kuin haluankin suklaan olevan. Tovin imeskelyn jälkeen huomaan suklaan lievästi kuivattavan suuta, mutta ei niin paljon, että varsinaisesti häiritsisi. Makustelun edettyä vielä pidemmälle löytyy myös pieni määrä kitalakea kutkuttelevaa hapokkuutta.

Suklaa vapauttaa makuja hiljalleen ja hitaasti, ainakin aluksi. Maussa ei varsinaista tuoksusta löytynyttä synkkyyttä tai kitkeryyttä ole, mutta ei myöskään juuri minkäänlaisia raikkaita makuja. Kaikki maut ovat varsin maanläheisiä ja mieleen tuleekin lähinnä multa, tryffeli ja hyvin miedosti tupakka. Jotain lievästi raikasta makua suklaassa on ja se pääsee ajoittain pilkahtamaan esiin, mutta varsin pian palataan taas arkeen.

Jälkimaustakaan ei ole paljoa kerrottavaa. Hapokkuus tuntuu nyt kitalaen lisäksi kielellä, mutta sellaisen “perussuklaisen” maun lisäksi jälkimaku ei tarjoa minkäänlaista elämystä jääden jopa tylsäksi.

Ainesosat: Kaakaopavut & luomu ruokosokeri