Dandelion Chocolate on itse asiassa yksi ensimmäisistä laatusuklaamerkeistä joita olen koskaan maistanut, mutta tuolloin ensikosketuksen aikaan (vuosia sitten) minulla ei ollut blogia jossa kommentoida havaintojani, joten tämä on blogini ensimmäinen Dandelion. Kaverille kiitos, joka suostui tuomaan muutaman “kukkasen” (käännössanaleikki) Atlantin yli minun arvioitavaksi. Kauppaan asti näitä ei riitä.
Mitäpä näistä kääreistä sanoisi. No, ainakaan ne eivät ole muuttuneet ensikosketuksen ajoista. Tokihan nämäkin kääreet eroavat hyvässä mistä tahansa markettisuklaasta, mutta ovathan nämä vanhanaikaisen oloisia. Toki voi olla kiva tietää, että kaakaon paahtoprofiilista on vastannut Maverick -niminen heppu ja että kaakaon hankinnasta on vastannut joku Greg, mutta kyllähän näistä kääreistä tulee pääasiassa mieleen mummolan makuuhuoneen tapetit 70-luvulta. Uloimman paperikääreen alta löytyy kulta-/hopeafoliota, joka peittää sisäänsä itse suklaan. Olen taas jokseenkin pettynyt. Suklaalevyn palasetkin näyttävät miltä tahansa meikäläisten 70-luvun markettisuklaalta. Kaikenkaikkiaan siis erittäin tylsän näköinen suklaa. Toivottavasti ovat onnistuneet oleellisimmassa.
Suklaasta irtoaa varsin mausteisia tuoksuja. Tuoksussa on myös selvää perunakellaria havaittavissa. Lisäksi tuoksussa on jokin voimakas juttu, jota en osaa nimetä. Muutaman lisänuuhkaisun jälkeen haistan myös jonkinlaisen pähkinän. En varsinaisesti löydä tästä kovin positiivisia tuoksuja, mutta kaikki löydetyt eivät toki ole ihan luotaantyöntäviä.
Koostumuksen osalta suklaa on lähes sileää, siinä on vain lievää jauhoisuutta. Suklaa kuivattaa suutani jonkin verran, mutta se saattaa johtua myös siitä että olen jo syönyt useamman palasen suklaata (en kirjoita tätä arviota ihan kronologisessa järjestyksessä). Suklaa sulaa suussa varsin mukavasti, vaikka suklaassa ei olekaan lainkaan lisättyä kaakaovoita.
Aina kun maistan uutta suklaata olen epävarma siitä, haluanko etukäteen tietää millaisia makuvivahteita valmistaja odottaa minun löytävän suklaasta. Olen huomannut, että useimmiten heistä ovat väärässä, tai sitten makuaistini vaan ei toimi siten kuin he odottavat. Tässä suklaassa minun pitäisi maistaa saksanpähkinää, karamellia ja brandyssä säilöttyjä kirsikoita. Olen sentään maistanut kahta ensinmainittua joskus. Heti ensimmäisestä makupalasta lähtien suussa tuntuu vahvaa hapokkuutta ja räjähdysmäinen makujen purkaus, wau! Onneksi maut ovat myös erittäin positiivisia. “Luonnollisestikaan” en maista saksanpähkinää tai karamellia, mutta kirsikan maun ilman brandya voin kyllä kuvitella. Maistan myös sitruksisia makuja, jotka ovat lähempänä sitruunaa kuin appelsiinia. Varsin maanläheisiäkin makuja tästä löytyy, mutta yhdessä aiemmin mainittujen kanssa kokonaisuus on hyvä. Alkuun havaitsemani hapokkuus tuntuu lievenevän 5-6 palasen jälkeen. Tämä on todella hyvä suklaa. Suklaasta löytyy myös lievää kitkeryyttä, mutta hei, tämähän onkin tummaa suklaata!
Jälkimaussa ei ole lainkaan kitkeryyttä. Hedelmäisiä makuja löytyy edelleen, mutta kaikki tietenkin miedompana kuin aiemmin. Joku voisi sanoa, että jälkimaku on vesitetty versio itse mausta, mutta tuohon vertaukseen täytyy suhtautua positiivisella tavalla. Suutani kuivaa edelleen mutta nautin myös jälkimausta.
Ainesosat: Kaakaopavut & luomu ruokosokeri
