Tämän suklaan kaakao tulee Trinidadista, jonka kerrotaan olevan alkuperäisen Trinitario -kaakaolajikkeen syntymäpaikka. Tarinasta on kaksi versiota: Ensimmäisen mukaan valtava hurrikaani tai muu myrsky iski Trinidadiin noin 1727 ja hävitti täysin Criollo-viljelmät, jotka oli noin 50 vuotta aiemmin tuotu Venezuelasta. Viljelijät, jotka eivät arvanneet Criollo-lajikkeen säilyneen maaperässä, viljelivät Forastero-lajiketta korvaamaan menetetyn Criollon. Luonto kuitenkin teki lajikkeille temput jonka ansiosta meillä on nykyään Trinitario-lajiketta nautittavana. Trinitario on siis kahden muun päälajikkeen risteytys. Tarinan toiseen versioon ei kuulu mitään niin dramaattista kuin myrsky vaan sen sijaan jonkinlainen sairaus, joka hävitti Criollo-lajikkeen Trinidadilta. Henkilökohtaisesti pidän enemmän tarinan ensimmäisetä versiosta, mutta epäilen toisen olevan lähmpänä totuutta. Mutta onko sillä niin väliä?
Mitäpä näistä kääreistä ja ulkoasuasioista tällä kertaa sanoisi… Ne näyttävät edelleen vanhanaikaisilta aivan kuten Dominikaanisessa suklaassa, jonka vasta arvioin. Katso sieltä jos haluat tarkemman kuvauksen ulkoasuasioista. Ainakin viimeksi oli kuitenkin onnistuttu siinä mikä ratkaisee, eli maussa. Annan tälle maailman hippipääkaupungista tulevalle kukkaisfirmalle moraalisen pisteen siitä, että saattoivat kääreen teksteillä tietoisuuteeni sen, että Gran Couva (tuttu nimi Valrhonan suklaista) on Trinidadissa.
Suklaan tuoksu on sekoitus hedelmäisyyttä ja jotain mausteisempaa ja tunkkaisempaa. Itse asiassa en haista hedelmäisiä juttuja enää toista kertaa. Tuoksu on varsin monimutkaisen oloinen. Enpä osaa tästä oikein muuta sanoa kuin että tuoksu ei juurikaan sisällä minun suosikkijuttuja. Perussuklaisuuttakin on tuoksussa aika vähän, eniten löytyy tunkkaisuutta.
Mahtava! Koostumus on sileää, paksua ja kermaista. Jos et aiemmista arvioistan sitä ole vielä lukenut, niin rakastan tällaista paksua suklaamassaa joksi suklaa kielen ja kitalaen välissä sulaessaan muuttuu. Tässäkään Dandelionissa ei muuten ole lisättyä kaakaovoita. Nautinto!
Suklaan maku ei todellakaan ole mausteinen tai tunkkainen kuten tuoksunsa. Maussa on vihdoin se tuoksusta puuttuva suklaisuus. Tumma suklaa on erittäin tasapainoinen ja tässä on ainakin alkuvaiheessa lievästi hedelmäisiä makuja ja kermaista olemusta. Katsotaanpas nyt kääreistä mitä minun Dandelionin Annien mielestä pitäisi maistaa: Sikuri (niinettämikäoli?), hunaja, aavistus vaniljaa tässä tasapainoisessa, suklaisessa ja kermaisessa levyssä. Oho… siinäpä oli monta asiaa ja termiä jotka natsasivat Annien kanssa, vaikka en ollut kääreitä sen tarkemmin lukenutkaan ennen omia kommenttejani. Sanoisimpa että juuri tuo kermaisuus on varmaan merkittävin ominaisuus, joka tästä suklaasta nousee esiin. Tällaista suklaata on niin mahtava maistella, tämä on melkein liian hyvää syötäväksi! Tämä suklaa oli muuten valmistettu vuoden 2014 sadosta. Olisipa mukava päästä maistamaan ja vertailemaan samaa suklaata eri sadoista valmistettuna.
Syötyäni melkein koko (pienen) 56g levyn suussa tuntuu vain hitusen verran kuivuutta. Suussa on erittäin miellyttävä suklainen tunne ja maku ja haluaisin säilyttää sen mahdollisimman pitkään. Onnekseni jälkimaku viipyykin pitkään, eikä siinä ole minkäänlaisia vikoja tai puutteita!
Ainesosat: Kaakaomassa & luomu ruokosokeri
