Sen jälkeen kun Willie suunnitteli suklaalevyjensä kääreet uusiksi, ne näyttävät entistäkin paremmilta. Minä itse asiassa pidin edellisestäkin tyylistä, mutta onhan tässä uudessa enemmän kiiltoa ja tyyliä.

Heti repaistuani kultaisen suklaapussukan auki lehahtaa ilmoille erittäin lyhytkestoinen mutta voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Hassua kyllä, toinen nuuhkaisu suklaata on kaikkea muuta kuin hedelmäinen. Toinen nuuhkaisu pitää sisällään kahvia ja multaa. Pidin ensinuuhkaisusta enemmän. Nuuhkaisen uudemman kerran noin minuutin kuluttua. Enää ei tuoksu ole kovin multainen, mutta kahvia löytyy ehdottomasti edelleen ja mukana on ihan pieni ripaus hedelmäisyyttä.

Koostumus tässä suklaassa on ihan yhtä sileä kuin uusi kolumbialainen suklaa jonka arvioin pari päivää sitten. Miellyttävä ja paksu suklaamassa täyttää suuni tarttuen samalla lievästi hampaiden pinnoille matkalla kurkusta alas. Tykkään tästä suutuntumasta.

Ensimaku on ensituoksun kaltaisesti hedelmäinen, mutta maku muuttuu varsin pian synkäksi. Mutta! Tässä suklaassa on hedelmäistäkin makua. Olenpas minä iloinen kun en kuvitellutkaan sitä hedelmäistä tuoksua! Synkät maut vaikuttavat itse asiassa katoavan lähes totaalisesti kolmanteen suklaapalaan mennessä. Suklaassa ei ole mainittavaa kitkeryyttä ja minun on varsin vaikea hillitä itseäni pureskelemasta suklaata. Haluaisin upottaa tähän hampaani (ja niinhän minä lopulta teenkin). Vallan hyviä makuja löytyy tästä suklaasta, mutta luulenpa että tuoksun synkkyys hieman säikäytti minua ja jäi takaraivoon kummittelemaan. Tässä ollaan kuitenkin hyvin lähellä täysien pisteiden suklaan makua…

No niin… ennen kuin pääsin tähän asti arviossani olen syönyt 95% 50g suklaalevystä. Lopun 5% annoin vaimolleni. Kutsuttakoon sitä “suklaaholismin peruskurssiksi” ja päivän hyväksi teoksi. Jälkimaussa ei ole kitkeryyttä. Synkkyyttäkään ei ole. Suussani on mieto ja lievästi hedelmäinen tumman suklaan maku, mutta ei suklaata. Pitiköä sen vaimon syödä se 5%…

Ainesosat: Kaakaomassa, raakaruokosokeri & kaakaovoi