Willie on uudistanut suklaakääreensä viime näkemästä. Pahvisten rasioiden tekstit ovat muuttuneet kiiltäviksi ja koristeellisiksi, hienoa! Kokonaisuutena rasia ja kultainen foliopussi, jossa itse suklaa on, näyttää varsin hyvältä.

Suklaa tuoksuu hyvältä. Se tuoksuu lähes maitosuklaalta, mutta siinä on juuri ja juuri sen verran potkua, että sen tunnistaa tummaksi suklaaksi. Tuoksussa on kenties ripaus hedelmäisyyttä, mutta saisi sitä olla enemmänkin.

Tämä on sileää, todella sileää. Taitaapa tämän suklaan koostumus olla sileämpi kuin minkään aiemmin maistelemani Willie’s-suklaan. Suklaa sulaa pehmeäksi (puuvillaiseksi, ei silkkiseksi) suklaamassaksi, joka tietenkin on hyvä asia.

Pistän suklaapalasen suuhuni ja tunnen heti runsaasti hapokkuutta. Hapokas tunne pysyy pinnalla jonkin aikaa, mutta sen jälkeen iskeekin purskahdus banaanin makua. Kääreet lupasivat punaisia marjoja. Olin toivonut banaanisuuden kestävän hieman pidempään, mutta sen kokeminen vaatii uutta suklaapalasta. Tietenkään tämä ei ole ongelma, mielelläänhän minä otan santsipalan. Ja kolmannen. Ja… no kyllä te ymmärrätte jo. Pidän erityisesti hapokkuudesta ja bananiinisista mauista ja koska kitkeryyttä ei ole liiaksi, olen varsin tyytyväinen tähän suklaaseen.

Myös jälkimaku on hapokas ja jäljellä on myös banaanin makua. Kitkeryyttä on todella vähän, mutta jotain tässä on, mikä saa minut muistamaan juuri syöneeni tummaa suklaata. Valitettavasti en osaa nimetä tuota jotain.

Ainesosat: Kaakaomassa, raakaruokosokeri & kaakaovoi