Edellisestä Marou-suklaan maistamisesta on vierähtänyt jo puolitoista vuotta. Kääreet näyttävät kuitenkin samoilta kuin viimeksikin, vain väri vaihtuu kaakaon kasvualueen mukaan. Tällä kertaa tapettimainen kääre on pääväriltään turkoosi. Itse suklaalevykin näyttää ihan samalta kuin aikaisemminkin, monimutkaiselta.

Suklaassa on erittäin voimakkaita tuoksuja. Haistan ainakin tupakan, mullan ja raudan(?), mutta mukana on myös makeampi tuoksu, jotain tumman siirapin kaltaista. Tuoksut ovat vahvoja ja hallitsevia, joka yleensä tarkoittaa, että ne löytyvät myös mausta.

Koostumuksen osalta tässä suklaassa ei ole mitään vikaa. Arvelen kaakaovoin määrän suhteessa kaakaomassaan olevan enemmän -massan puolella, koska suklaa ei juurikaan halua sulaa suussani ilman että avitan sitä hampaillani. Kun suklaa sitten vihdoin sulaa, se jättää suuhun kuivan tuntemuksen.

Maku on monella tavalla tumma. Tästä löytyy se perustumman suklaan “yleismaku”, mutta lisäksi monenlaisia vivahteita, joita en osaa edes nimetä, koska ne ovat niin monimutkaisia. Ensimmäiset hapokkaat tai hedelmäiset maut pääsevät esiin vasta, kun olen puraissut suklaapalasta muutaman kerran. Mahdollisista hedelmän mauista vahvimmat ehdokkaani ovat ananas ja passionhedelmä. Tämä suklaa ei sovellu herkille mielille tai suille. Makuja on runsaasti, mutta niihin pitää todella keskittyä, jotta ne huomaa tumman kaakaoverhon takaa. Suklaa ei ole kovin kitkerää, vaikka onkin synkänpuoleinen.

Jälkimaku on mielenkiintoinen. Maistan pääasiassa kahvin, mutta myös hieman karamellisia makuja. Päämakuna pysyy kuitenkin “tumma” ja suuta kuivaa jälkeenpäinkin.

Ainesosat: Kaakaomassa, kaakaovoi & ruokosokeri