Maailmalta löytyy jo muutamakin laatusuklaan valmistaja, joiden suklaakääreet kelpaisivat myös tapetiksi ja tarkoitan sitä pelkästään hyvällä. Myöskin tämä violetti kääre mielenkiintoisine kuvioineen toimisi hyvin tapettina. Myöskään itse suklaalevy ei ole ihan “normaaliin” tapaan paloiteltu, vaan luovuutta on käytetty myös siinä. Ulompi kääre on paksua paperia ja sisempi kultafolio varsin ohutta. Tämä viimeisin info vain tiedoksi.

Tykkään suklaasta leijailevasta tuoksusta. Se on tumma ja jokseenkin voimakas, mutta siinä on ainakin hieman iloisia/hedelmäisiäkin tuoksuja. Pelkän tuoksun perusteella on hyvin vaikea päätellä, tuleeko maku olemaan hedelmäinen vaiko kitkerämpi. On vain yksi tapa selvittää asia.

Suklaa napsahtaa pienemmiksi palasiksi… no napsahtavalla äänellä, vaikka levy on ollut huoneenlämmössä (noin 22 astetta) yön yli. Koostumus suklaassa on sileä ja sulaessaan suklaa muuntautuu todella paksuksi suklaanesteeksi. Tuntuu lähes luksukselta.

Päämakuna suklaassa on vaalean leivän ja mullan sekoitus. En tiedä mistä johtuu, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Maroun suklaa maistuu leivältä. Johtuuko se Vietnamista vai Marousta? Päämaun taustalta löytyy mieto, mutta merkillepantava hedelmäinen vivahde ja sellainenhan minua ilahduttaa. Ilman sitä tämä suklaa saattaisi jäädä hieman tylsäksi. Nyt tässä on potentiaalia. Vasta syötyäni puolet 80g levystä (eikös nämä olleet aiemmin 100g..?) huomaan, että tästä puuttuu kitkeryys lähes kokonaan. Kiva.

Jälkimakukaan ei ole kitkerä, ainakaan pahasti, mutta tietyllä tavalla tunne on kuitenkin synkkä ja “surullinen” sen sijaan että olisi pirtsakka ja iloinen. Sanoisin (kuten myös vaimoni), että jälkimaku ei juurikaan jätä sellaista “tahdon ehdottomasti tätä lisää” -fiilistä, mutta söin kuitenkin (lähes) koko levyn tätä arviota kirjoittaessa, joten ei tämä pahaakaan ole. Ei vaan kuulu ihan omiin suosikkeihini.

Ainesosat: Kaakaomassa, kaakaovoi & ruokosokeri