Koska edellisestä Rózsavölgyi Csokoládén suklaalevyn arvioinnista ei ole kuin muutama päivä, en nyt mene sen tarkemmin ulkoasun yksityiskohtiin. Kyllähän ne on kutakuinkin täydellisellä tasolla.

En ole varma onko nokka mennyt epäkuntoon vai mistä on kyse, mutta en meinaa saada tästäkään suklaasta tuoksuja irti millään (vrt. Porcelana). Tietenkin ainakin teoriassa voisi olla kyse siitäkin, että käytetyssä kaakaossa ei vaan ole niitä aromeja. Käärettä ympäröivässä paperinauhassa oli tosin maininta kevyestä paahdosta, mutta luulisi jotain tuoksuja kuitenkin löytyvän. Ei tämä toki hajuton ole tämä suklaa, sillä tätä kirjoittaessa haistan kyllä suklaan avatuissa kääreissä puolen metrin päässä nokastani. Uusintanuuhkaisu antaa pientä vivahdetta hedelmäisempään suuntaan, mutta en oikein luota nokkaani tällä hetkellä.

Koostumus on sileä ja miellyttävä. Suklaa kuitenkin kuivattaa suuta jonkin verran. Ohuet, murretut palaset sulavat helposti eikä imeskelyyn tarvitse varsinaisesti panostaa. Sulanut suklaamassa on tällä kertaa hieman paksumman puoleista.

Suklaassa on sentään makua. Siinä on myös hieman kitkeryyttä, joka itse asiassa tuntuu lisääntyvän tätä kirjoittaessa. Mausta löytyy monia maanläheisiä makuja kuten tupakka ja manteli (tai oikeastaan maistan marsipaanin). Maussa ei ole kauheasti ilon aiheita siinä mielessä, että hedelmäiset ja hapokkaat maut loistavat poissaolollaan. Yleismaku on ihan ok, mutta kyllä tämä jää vähän liian tylsäksi minun makuuni. Tulee ikävä niitä ylipirteitä suklaita.

Luulin maistaneeni jälkimaussa aavistuksen minttua. Valitettavasti täältä ei paljon muita jälkimakuja löydykään. Suuta kuivaa ja tunnelma suussa on yleisesti ottaen hieman synkkä.

Ainesosat: Kaakaomassa, luomu ruokosokeri & kaakaovoi