Liettualaisen suklaavalmistajan ensimmäinen kohtaamani suklaalevy on paketoitu tyylikkään näköisiin pahvikääreisiin. Tyylikkyys ei lopu vielä kääreiden pintaan, vaan “kirjamainen” avausmekanismikin tuo arvokkuuden tuntua ja tyyliä. Itse suklaalevy on jopa tyylikkäämpi kuin kääreet, sillä muutoin sileässä suklaalevyssä ei ole minkäänlaista palajakoa, vaan ainoastaan suuri yrityksen logo miehestä yksipyöräisellä. Todella tyylikästä. Pieni virtuaalinen miinus on annettava sille, että kaikki tuotetiedot on painettu keltaisella tekstillä kellertävän taustavärin päälle, joten tuotetietojen lukeminen on todella vaikeaa*.
Kun raotan kääreiden sisältä löytyvää sellofaanipussia, pääsee ilmoille melko voimakas mutta samalla vivahteikas kaakaon tuoksu. Mikähän tässä oikein tuoksuu? Mieleen tulevat ainakin nahka, viini ja pieni annos raikkaita marjoja. Tässä on niin paljon erilaisia tuoksuja, että mielikuvituksen puute estää tunnistamasta kaikkia. Täytyy sanoa tovin nuuhkimisen jälkeen, että viinin tuoksu on ehkä lievästi päälimmäisin kaikista.
Ohuen suklaalevyn palaset sulavat nopeasti suussa. Ohuus aiheuttaa myös sen että suklaa pehmenee todella nopeasti jo pöydälläni huoneessa, jossa lämpötla on hitusen yli 20 astetta. Koostumus on sileä, mutta ei liukas. Suklaassa on ihan pienenpieni jauhoisuus, tai olisiko “liukuvastus kielelle” parempi ilmaisu, mutta yleisesti ottaen tämä tuntuu todella miellyttävältä kielen päällä.
Maussa on samoja vivahteita kuin tuoksussakin, mutta kaikki hieman raikkaampana. Olen viinin ja nahan lisäksi maistavinani hitusen banaaniin viittavaa. Jos tuoksu oli vivahteikas, niin kyllä on makukin. Tuntuu että esiin tulee koko ajan uusia makuvivahteita enkä kyllä osaa nimetä niitä yksitellen. Riittääkö jos sanon että maku on uskomattoman monipuolinen ja monivaiheinen? Kolmatta palaa imeskellessä huomaan nahan aromin kadonneen ja tilalle on tullut jokin selvästi raikkaampi maku. Jos banaania ja kirpsakoita punaherukoita sekottaisi keskenään, saattaisi se maku muistuttaa tätä. Maku ei ole samanlla tavalla marjainen kuin monessa madagaskarilaisesta kaakaosta valmistetussa, mutta ehdottomasti yhtä jännittävä. Varsin mielenkiintoinen kokemus.
Jälkimaun ehdoton kingi on hapokkuus, joka tuntuu kielen reunoilla ja pinnalla. Kauttaaltaan suussa maistuu pieni kitkeryys, tuntuu lievä kuivuus ja makujen sinfonia vaan tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Jälkimaku on yllätävänkin pitkäkestoinen ja voimakas siinä mielessä, että maut eivät tunnu lievenevän lainkaan, vaikka suklaata ei ole ollut suussani ainakaan minuuttiin. Tällaista makua on mukava muistella ja makustella.
*) PS. Tämä oli nyt todellinen sokkoarviointi, sillä en sen vertaa edes hoksannut katsoa etukäteen, että tässä suklaassahan on ihan vääränlaisiakin aineita, nimittäin kirkastettua voita ja soijalesitiiniä. Minä kuitenkin julkaisen tämänkin arvion kun se nyt tuli kirjoitettua, mutta eihän suklaaseen soijalesitiiniä tai varsinkaan voita pidä mennä lisäämään! En anna tämän havainnon nyt vaikuttaa arvioni kokonaisarvosanaan, mutta moraalisesti vähennän pisteitä runsaalla kädellä. Osittain oma vika, kun en perehtynyt suklaan tuotetietoihin etukäteen. Valitettavasti tämä kertoo myös siitä, että suklaaseen lisättyjä vääriä aineita on vaikea tai mahdoton tunnistaa. Sentään tässä ei ollut vaniljaa!
Ainesosat: Kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, kirkastettu voi & soijalesitiini
