Kuten olen ennenkin sanonut, muistuttavat nämä Maroun kääreet enemmän kuviollista tapettia kuin suklaalevyn käärettä. Tämän levyn punainen väri sopii hyvin tuohon pian ajankohtaiseen ystävänpäiväänkin. Itse levy on myös kaunis ja kuvioitu. Ei tästä sen enempää, sillä olen aiemmissa arvioissani jo kuvaillut sitä.

Suklaassa on erittäin miellyttävä kaakaon tuoksu. Tuoksun perusteella odotan maun sisältävän myös jonkin verran hapokkuutta ja raikkautta. Tuoksu ei ole kovin voimakas, sillä jonkin verran pitää nuuskuttaa ennen kun kaiken saa irti.

Maroun levyt ovat tunnetusti paksuja, joten palan lohkaisuun hampailla pitää käyttää jonkin verran leukavoimaa. Suklaa on erittäin sileää ja sulanut suklaamassa on paksua ja täyteläisen oloista. Itse asiassa koostumus on todella miellyttävä. Suussa sulava silkki ei välttämättä todellisuudessa olisi kovinkaan houkuttelevaa, mutta kuvastaa suklaan koostumusta aika osuvasti.

Ihan ensimmäinen suklaasta irtoava maku on hieman ynseä. Se muuttuu onneksi tovin kuluttua raikkaamaksi. Kuvittelen maistavani hieman toffeeta ja rusinaa, kenties aavistuksen luumuakin. Maussa on jonkin verran kitkeryyttä ja se säilyy suussa ainakin yhtä kauan kuin suklaakin. Jos suklaata “erehtyy” pureskelemaan, irtoaa siitä enemmänkin raikkaaseen suuntaan kallistuvia makuja, joten pureskelun kiusausta on vaikea vastustaa.

Jälkimaku on yllättävänkin karvas ja sitä makustellessa nenä meinaa käväistä parikin kertaa kurtussa. Menneitä ovat ne raikkaat maut jotka pureskellessa pääsivät esille. Jäljelle on jäänyt se pimeämpi puoli ja se saattaa olla herkimmille liikaa. Itse kaipaisin jotain lisää, en tiedä mitä.

Ainesosat: Kaakaomassa, ruokosokeri & kaakaovoi