Värikkäät Maroun suklaakääreet olivat aikalailla ensimmäiset “normaalista” poikkeavan näköiset kääreet jotka näin. Sen jälkeen olen nähnyt monenlaisia, mutta nämä vaan näyttävät edelleen hyvältä, kyllä nämä tapetiksikin kelpaisivat, väriä myöten. Suklaalevykin näyttää hienolta vinoleikkauksineen ja M-logolla koristeltuna.

Tuoksu on hieman pähkinäinen, mutta en saa tästä irti yhtään tiettyä voimakkaampaa tuoksua. Inhoan termin “perustumma suklaa” käyttämistä (koska sellaista ei ole olemassakaan) mutta siltä tämä tuoksuu. Sileä suklaa on aina mukavan tuntuinen suussa. Tämä on juuri sitä ja sula suklaamassa on juuri oikean paksuista. Massa ei aivan tartu hampaisiin, mutta tuntuu yleeliseltä, silkkiseltä.

Ensimmäiset maut ovat tummia, mutta eivät kitkeriä, eivätkä valitettavasti kovin jännittäviäkään. Hetkeä myöhemmin kuvittelin maistavani jotain hedelmäistä, mutta se tunne ei toistunut. Sen sijaan tästä löytyy runsaasti pähkinäisyyttä ja eritoten pahvimaista makua. Joku voisi kuvata pahvista makua myös puiseksi, koivuiseksi. Puraisen suklaapalasta ja tällöin esiin tulee jälleen pientä hedelmäisyyttä. Jännä että sitä makua ei irtoa imeskellessä. Kaakaossa on selvästi hapokkuutta, jonka tuntee kaikkialla suussa jo parin palasen syömisen jälkeen.

Kun suklaa on sulanut kokonaan pois jäljelle jää pähkinäinen ja puinen maku. Kitkeryyttä on edelleenkin vain vähän, mikä on ihan mukava. Jälkimaku on hieman synkempi kuin maku ja taidanpa pitää enemmän tästä jälkimausta. Täältä puuttu pahvi.

Ainesosat: Kaakaomassa, kaakaovoi & ruokosokeri